Ero sivun ”Gravitaatiosäteily” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ei tynkä |
pari viitelinkkiä |
||
Rivi 6:
== Havaitseminen ==
Gravitaatioaaltojen havaitseminen on äärimmäisen vaikeaa. Ensimmäinen koe, jolla aaltoja yritettiin havaita oli amerikkalaisfyysikko [[Joseph Weber]]in koe vuodelta 1968. Vaikka
Nykyisistä koejärjestelyistä maininnan arvoisia ovat [[1992]] perustettu yhdysvaltalainen [[LIGO]] (''Laser Interferometer Gravitational-Wave Observatory''), saksalainen [[GEO600]] sekä toukokuussa [[2007]] käyttöönotettu ranskalais-italialainen [[Virgo-interferometri]]. Nämä äärimmäisen herkät koejärjestelyt perustuvat pitkäkantaiseen interferometriin, joka havaitsee mahdollisen gravitaatioaallon aiheuttaman poikkeaman peilien asennossa. Tulevaisuudessa aaltoja tullaan havaitsemaan myös avaruudesta, aikataulun mukaan vuonna 2015 toimintansa aloittavalla [[LISA]]-satelliittijärjestelmällä.
Vaikka gravitaatioaaltoja ei ole toistaiseksi suoraan havaittu taustakohinan vuoksi, vakuuttavia epäsuoria todisteita on saatu kaksoispulsarien käyttäytymisestä. Vuonna 1974 fyysikot [[Russell Alan Hulse]] ja [[Joseph Hooton Taylor Jr.]] havaitsivat kaksoispulsarin [[PSR B1913+16]] lähettämän säteilyn vaihtelusta systeemin menettävän energiaansa täsmälleen saman verran kuin suhteellisuusteorian mukaan tällaisen kaksoistähden pitäisi lähettää gravitaatioaaltoja [http://arxiv.org/abs/astro-ph/0407149]. Hulsen ja Taylorin tutkimus palkittiin [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin fysiikanpalkinnolla]] vuonna [[1993]].
| |||