Ero sivun ”Gravitaatiosäteily” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
QWerk (keskustelu | muokkaukset)
ei tynkä
pari viitelinkkiä
Rivi 6:
 
== Havaitseminen ==
Gravitaatioaaltojen havaitseminen on äärimmäisen vaikeaa. Ensimmäinen koe, jolla aaltoja yritettiin havaita oli amerikkalaisfyysikko [[Joseph Weber]]in koe vuodelta 1968. Vaikka itse Weber itse uskoi havainneensa gravitaatiosäteilyä [http://prola.aps.org/abstract/PRL/v20/i23/p1307_1], hänen tuloksiaan ei onnistuttu koskaan toistamaan. Koejärjestelyssä käytetty laite tunnetaan nykyään kuitenkin [[Weberin sylinteri]]nä.
 
Nykyisistä koejärjestelyistä maininnan arvoisia ovat [[1992]] perustettu yhdysvaltalainen [[LIGO]] (''Laser Interferometer Gravitational-Wave Observatory''), saksalainen [[GEO600]] sekä toukokuussa [[2007]] käyttöönotettu ranskalais-italialainen [[Virgo-interferometri]]. Nämä äärimmäisen herkät koejärjestelyt perustuvat pitkäkantaiseen interferometriin, joka havaitsee mahdollisen gravitaatioaallon aiheuttaman poikkeaman peilien asennossa. Tulevaisuudessa aaltoja tullaan havaitsemaan myös avaruudesta, aikataulun mukaan vuonna 2015 toimintansa aloittavalla [[LISA]]-satelliittijärjestelmällä.
 
Vaikka gravitaatioaaltoja ei ole toistaiseksi suoraan havaittu taustakohinan vuoksi, vakuuttavia epäsuoria todisteita on saatu kaksoispulsarien käyttäytymisestä. Vuonna 1974 fyysikot [[Russell Alan Hulse]] ja [[Joseph Hooton Taylor Jr.]] havaitsivat kaksoispulsarin [[PSR B1913+16]] lähettämän säteilyn vaihtelusta systeemin menettävän energiaansa täsmälleen saman verran kuin suhteellisuusteorian mukaan tällaisen kaksoistähden pitäisi lähettää gravitaatioaaltoja [http://arxiv.org/abs/astro-ph/0407149]. Hulsen ja Taylorin tutkimus palkittiin [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin fysiikanpalkinnolla]] vuonna [[1993]].