Ero sivun ”Kaksikomponenttiräjähde” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 2:
Kaksikomponenttiräjähteisiin voidaan laskea myös useamman komponentin sisältävät räjähteet.
Hapetin on usein jokin nitraatti tai kloraatti.
Polttoaine voi olla esim. öljy, alumiinipöly, sokeri, hiili tai rikki. Kaksikomponenttiräjähteeksi voidaan laajemmin
kutsua myös räjähteitä missä jonkun räjähteen ominaisuuksia
muutetaan lisäämällä toisia ainesosia. Tyypillinen esimerkki tästä on ammoniumnitraatti, joka on itsessään räjähde, mutta vettä imevä ja vaikeasti räjähtävä. Seosaine voi karkottaa vettä tai helpottaa räjähtämistä.
Rivi 17:
Aineen muunnelmia kutsutaan mm ammoniiteiksi.
ANFO:ssa on ongelmansa. Seos vettyy nopeasti ja helposti ja menettää räjähdystehonsa.
Seos vaatii syttyäkseen suuren nallin lisäksi suuren tehokasta räjähdysainetta, esim. TNT:tä sisältävän panoksen eli [[detonaattori]]n, sillä ammoniumnitraattipohjainen räjähde on vaikea sytyttää. Se vaatii kunnolla räjähtääkseen yleensä lisäräjähteitä, esim. dynamiitteja, sisäänsä sijoiteltuna.
ANFO:n tiheys on alhainen, noin 0,85 mikä heikentää huomattavasti sen räjähdystehoa painoyksikköä kohti. ANFO ruiskutetaan usein säiliöautosta paineella. Se nostaa aineen tiheyttä noin 0,9:ään.
Joihinkin ANFO-seoksiin lisätään alumiinia tiheyden ja räjähdystehon kasvattamiseksi.
| |||