Ero sivun ”Glottaaliklusiili” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: es:Oclusiva glotal muokkasi: br:Kensonenn troc'h-avel dre serriñ |
|||
Rivi 1:
'''Glottaaliklusiili''' on äänihuulet sulkemalla äännettävä [[klusiili]] (umpiäänne), [[Kansainvälinen foneettinen aakkosto|foneettisessa merkinnässä]] [ʔ]. Suomessa glottaaliklusiili on verrattain yleinen, se esiintyy esimerkiksi kaikkien jäännöslopukkeellisten sanojen ja vokaalilla alkavien sanojen välissä vajaapitkänä geminaattana (kuten muutkin konsonantit jäännöslopukkeen yhteydessä, siis merk. yleensä [oleˣˀaina] > [oleˀˀaina] > *[oleʔ̆ʔaina] > [oleʔaina]), sekä yhdyssanoissa yhdysmerkin kohdalla, eli silloin kuin yhdysosien viimeinen ja ensimmäinen vokaali on sama (<linja-auto> = [linjaʔauto]).
Suomensukuisista kielistä [[võro]]ssa on erillinen foneemi 'q' glottaaliklusiilille; esimerkiksi nominatiivin monikko on 'q', esim. ''bussiq'' vrt. suomen ''bussit''. [[Ranska]]ssa se merkitään ''H'', kuten "hôtel". Brittienglannin joissain murteissa, kuten [[cockney]]'ssa ''T'' ja ''TT'' ääntyy glottaaliklusiilina, esim. ''Britain'', ''butter''. Transkriptiossa käytetään yleensä heittomerkkiä: ''Bri'n, wi' li'l bi' of bu'er''. Monissa kielissä sille on erillinen kirjain: [[Arabian kieli|arabiassa]] ja [[heprea]]ssa sille on oma kirjain, ja mm. [[havaijin kieli|havaijissa]] käytetään käännettyä pilkkuä (‘) eli [[‘okina]]a. [[Tanskan kieli|Tanskassa]] ns. ''stød''-ilmiö lisää glottaaliklusiilin, esim. "hund" ääntyy [hunʔ].
[[Luokka:Fonetiikka]]
| |||