Wikipedia

Ero sivun ”Suomen sisällissota” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Siivousta
rv - IP:n muutoksilla ei konsensusta takanaan
Rivi 12:
| lopputulos = Valkoiset voittivat. Venäjän vaikutusvalta Suomessa lakkasi. Suomi päätyi Saksan valtapiiriin joulukuuhun 1918 asti.
| taistelija1 = '''[[Punakaarti|Punaiset]]'''<br>[[Punakaarti]]t<br>
| taistelija2 = '''[[Valkoiset]]'''<br>Hallituksen joukot<br>[[Saksan keisarikunta]]<br>
| komentaja1 =
| komentaja1= [[Ali Aaltonen]] <br> [[Eero Haapalainen]] <br> [[Eino Rahja]] <br> [[Evert Eloranta]] <br> [[Kullervo Manner]]
| komentaja2 =[[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Gustaf Mannerheim]]
| vahvuus1 = 80 000&ndash;90 000 suomalaista <br/ > 4 000&ndash;10 000 venäläistä
| vahvuus2 = 80 000&ndash;90 000 suomalaista <br/ > 13 000 saksalaista
| tappiot1 = 5 199 kuoli taisteluissa <br/ > 7 000&ndash;10 000 teloitettiin <br/ > 2 000 katosi <br/ > 11 000&ndash;13 500 kuoli vankileireillä
| tappiot2 = 3 414 kuoli taisteluissa <br/ > 1 400&ndash;1 650 teloitettiin <br/ > 46 katosi <br/ > 4 kuoli vankileireillä
Rivi 23:
| muut_taistelut = Sisällissodan taistelut
}}
'''Suomen sisällissota''' käytiin [[Suomen senaatti|Suomen tasavallan hallituksen]] joukkojenarmeijan ja [[Suomen kansanvaltuuskunta|Suomen kansanvaltuuskunnan]] johtamienjoukkojen, [[punakaarti]]en välillä [[27. tammikuuta]] &ndash; [[15. toukokuuta]] [[1918]]. Ulkovalloista [[Saksan keisarikuntaNeuvosto-Venäjä]] tuki valkoisiapunakaarteja ja [[Neuvosto-VenäjäSaksan keisarikunta]] avusti punaisiavalkoisia. Valkoiset saivat tukea myös ulkomaisilta vapaaehtoisilta, joista ruotsalaisten upseerien merkitys sodan alkuvaiheessa oli suurin.
 
Suomen sisällissota oli osa [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aiheuttamaa valtiollista ja yhteiskunnallista murrosvaihetta Euroopassa. Sisällissota päättyi valkoisen Suomen voittoon ja punaisen Suomen häviöön. Neuvosto-Venäjän vaikutusvalta päättyi Suomessa, mutta maa siirtyi keisarillisen Saksan valtapiiriin maailmansodan loppuajaksi. Saksan hävittyä suursodan suomalaisten joulukuussa 1917 saamajulistama itsenäisyys astui täysimääräisenä voimaan ja Suomen valtiomuodoksi tuli monarkian sijaan tasavaltainen demokratia, Euroopan läntisten suurvaltojen myötävaikutuksella.
 
==Sodan nimitykset==
Rivi 41:
===Perustekijät===
 
Sisällissodan juuret ovat [[1800-luku|1800-luvulla]] [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnassa]] voimistuneessa teollistumisessa, taloudellisen ja poliittisen toiminnan vapautumisessa sekä väestönkasvussa. Ne muuttivat vallinneen [[sääty]]-yhteiskunnan rakennetta ja synnyttivät ristiriitoja. Merkittävin muutos oli maa- ja teollisuustyöväestön määrän kasvu ja omanarvontunnon nousu, aatteellisina työkaluinaan [[sosialismi]], [[nationalismi]] ja myös [[liberalismi]]. Suomen työväenliike syntyi 1800-luvun lopussa kansan- ja herätysliikkeiden perustalta, henkisten ja aineellisten olojen hitaan mutta vakaan edistymisen myötä. Liikese sai kansallisen luonteen. ja senLiikkeen läpimurtoa edisti merkittävästi Venäjällä ja Suomessa vuonna 1905 puhjennut [[vuoden 1905 suurlakko|suurlakko]]. Sen jälkeen vuonna [[1906]] Suomessa tehty radikaali eduskuntauudistus ei vähentänyt yhteiskunnallisia jännitteitä, koska [[Venäjän keisari]] esti [[eduskunta|eduskunnan]] täysipainoisen toiminnan vuosina 1908–1916. Säätyjärjestelmän vaikutus jatkui siten Suomessa vuoteen [[1917]] asti, mikä hidasti merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia. [[fennomania | Fennomanian]] ja [[sortokausi|sortovuosi]]en venäläistämispolitiikan vaikutuksesta lisääntyivät pyrkimykset Suomen irrottamiseksi Venäjästä ja valtiollisen itsenäisyyden saavuttamiseksi. Tästä kehityksestä ovat esimerkkeinä [[aktivismi (sortokaudet)|aktivismi]] ja [[jääkäriliike]].
 
Merkittävä tekijä vuoden 1918 sodan taustalla oli [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnan]] 1900-luvun alusta lisääntynyt epävakaus, johon vaikutti eniten [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] syttyminen [[1914]]. Sota johti Venäjän sisäiseen kriisiin, koko valtakunnan pirstoutumiseen sekä laajan valtatyhjiön syntymiseen.<ref>Upton 1980, Haapala 1986 ja 1995, Ylikangas 1986, Alapuro 1988, Jussila et al. 2004, Haapala 2006 Yle.fi/Avoin yliopisto</ref>.
Rivi 197:
[[Neuvosto-Venäjä]]n tavoitteet ja toimet Suomen suhteen vaikuttavat pinnalta katsoen ristiriitaisilta. Bolševikit myönsivät maalle itsenäisyyden joulukuussa 1917, mutta valtasivat menettämiään alueita myöhemmin takaisin kansallisuuspolitiikastaan huolimatta, saksalaisten "avunpyyntötaktiikkaa" käyttäen. V. I. Lenin olisikin halunnut Suomen säilyvän entisen emämaan yhteydessä sotilas-, suurvalta- ja myös sisäpoliittisista syistä, mutta maasta oli luovuttava Saksan uhan, Neuvosto-Venäjän sisäisen sekasorron ja [[ympärysvallat|ympärysvaltojen]] intervention takia. Päätavoitteena oli Venäjän ydinalueiden pelastaminen. Lisäksi joulukuun 1917 alussa maan kolmestakymmenestä hallintoalueesta vain yksi oli täysin bolševikkien hallussa. Näiden sotilas- ja geopoliittisten tosiasioiden vuoksi Leninillä oli varaa ja mahdollisuuskin esiintyä Suomen suunnalla aatteellisena kansojen itsemääräämisoikeutta kunnioittavana bolševikkina. Se ei estänyt [[Neuvosto-Venäjä]]ä tukemasta Suomen punaista kaartia vuoden 1918 sodan aikana. Punaisten voitto olisi helpottanut bolševikkien epävarmaa asemaa, ja siksi suomalaisten kansallista epäyhtenäisyyttä yritettiin käyttää hyväksi. Venäjän sisäisen kriisin vuoksi tuki oli kuitenkin riittämätöntä.<ref>Upton 1980 ja 1981, Klemettilä 1989; teoks. Numminen, J., toim., osa II s. 163–203, Rinta-Tassi 1989; teoks. Numminen, J., toim., osa II s. 84–161, Manninen 1993, Haapala 1995, Manninen 1995; teoks. Aunesluoma & Häikiö, toim., s. 21–32, Tikka 2006</ref>
 
Venäjä (bolsevikkien Venäjä, Neuvosto-VenäjänVenäjä) todellisesta suhtautumisestasuhtautui Suomen sisällissotaan on vieläkin olemassa erilaisia näkemyksiävarovaisesti. ToisaaltaVirallisesti onse arvioitu,ei että Venäjä oliollut sodan suhteen varovainen:osapuoli. [[Lev Trotski]] kielsi 31.1. Venäjän sotaväkeä sekaantumasta Suomen sisäisiin asioihin ja kehotti sitä poistumaan maasta, ja V.I. Lenin totesi: "Me lähetämme suomalaisille aseita, mutta emme kelvottomaksi osoittautuneita joukko-osastoja"<ref>Holodkovski 1978, 246 sekä 225-256; Tanskanen 1978, 33-34 sekä 115</ref>. Toisaalta Venäjän valtion tutkimusarkistojen avautumisen kautta on viime vuosina saatu asiasta merkittävää lisätietoa, jonka mukaan Neuvosto-Venäjän hallitus lähetti aseiden lisäksi joukkoja Pietarista Suomeen.<ref>Manninen 1993</ref>. Jo tammikuun 1918 lopussa, sodan aattona, ns. asejunien mukana Suomeen tuli venäläisiä punakaartilaisia.<ref>Keränen 1992</ref> Lisäksi Neuvostohallitus ja sille uskolliset venäläisjoukot julistivat sodan Suomen vastavallankumouksellisille valkokaartilaisille.<ref>Manninen 1993</ref>
Suomen ja Venäjän välisen sodan toteaminen de jure oli kuitenkin vaikeaa. Hallitus ei voinut todeta sotatilan olemassaoloa, koska se olisi kuulunut korkeimman vallan haltijan eli eduskunnan valtaan eikä eduskunta voinut kokoontua ennen toukokuuta 1918. Venäjän hallitus puolestaan ei ''de jure'' katsonut olevansa sodassa Suomea vastaan, koska sillä oli hyvät suhteet Suomen kansanvaltuuskuntaan. Venäläiset joukot julistivat sodan vastavallankumouksellisille valkokaartilaisille ja Suomen hallitus katsoi tämän sodanjulistukseksi Suomelle. Keväällä 1918 Venäjän hallitus päätti pyrkiä rauhansopimukseen valkoisen Suomen kanssa, samaan aikaan kun Suomen eduskunta virallisesti totesi maan olleen sodassa Venäjää vastaan tammikuusta 1918 lähtien.<ref>Manninen 1993, 116-117</ref>
 
Saksan keisarikunnan intervention tavoitteet Suomen suunnalla keväällä 1918 olivat suurvalta-, talous- ja sotilaspoliittiset. Saksalaiset halusivat käyttää hyväkseen Suomen raaka-ainevaroja ja Pietarin läheisyys tarjosi mahdollisuuden Venäjän pääkaupungin uhkaamiseen Karjalasta käsin. Lisäksi Saksaa huoletti [[Royal Navy|Englannin laivaston]] toiminta [[Jäämeri|Jäämerellä]] ja [[Murmansk]]issa [[Kuolan niemimaa]]lla. Suomalaiset aktivistit olivat pyytäneet saksalaisia joukkoja Suomeen jo kesällä 1917, mutta Berliinissä päätavoite oli rauha Neuvosto-Venäjän kanssa, länsirintaman takia. Joulukuussa 1917 käynnistyneitten [[Brest-Litovskin rauha]]nneuvottelujen aikana Saksa edisti etujaan Suomessa lupaamalla kotiuttaa Jääkäripataljoona 27:n ja myymällä 70 000 kivääriä suojeluskunnille. [[Lev Trotski]] kuitenkin katkaisi rauhanneuvottelut [[10. helmikuuta]] 1918 vaikka Lenin kannatti rauhansopimusta. Saksan sodanjohto päätti lopulta aloittaa sotatoimet uudelleen Venäjää vastaan [[18. helmikuuta]] ja kulissinomaisena toimena sen lähinaapureilta vaadittiin "avunpyyntöjä" hyökkäyksen perustelemiseksi. Vaasan senaatti (E. Hjelt) esitti Saksan kehotuksesta pyyntönsä [[14. helmikuuta]]. Saksan armeijan uusi hyökkäys Baltian suunnalla luhisti nopeasti venäläisten puolustuksen, mikä johti maiden välisen Brest-Litovskin rauhansopimuksen solmimiseen [[3. maaliskuuta]] 1918. Sen mukaan Neuvosto-Venäjä menetti etupiiristään Suomen, Baltian, Puolan ja Ukrainan.<ref>Rautkallio 1997, Upton 1980 ja 1981, Luntinen 1992; teoks. Manninen, O., toim., osa I s. 194–243, Pietiäinen 1992; teoks. Manninen, O., toim., osa III s. 252–472, Ahto 1993; teoks. Manninen, O., toim., osa II s. 355–410, Haapala 1995</ref> Saksan sodanjohdon V.I. Leniniin asettamat toiveet olivat siten lopulta toteutuneet.
Rivi 251:
Suomen valkoisen armeijan merkittävin sotaliike oli [[Tampereen taistelu|taistelu Tampereen hallinnasta]] [[16. maaliskuuta]]–[[6. huhtikuuta]] 1918. Taistelun tuloksena valkoinen armeija valtasi punaisilta maan suurimman teollisuuskeskuksen. Sotatoimi alkoi kaupungista koillispuolella sijaitsevassa [[Längelmäki|Längelmäen]] Länkipohjassa ja siihen liittyivät myös kamppailut alueen pohjois- ja luoteispuolella linjalla [[Vilppula]]–[[Kuru]]–[[Kyröskoski]]–[[Suodenniemi]]. Tampere saarrettiin [[Lempäälä]]n taistelussa [[24. maaliskuuta]] ja [[Siuro|Siuron]] valtauksessa [[26. maaliskuuta]].
 
Taistelut Tampereen kaupungin valtaustaistelusta muodostui sisällissodanvaltaamiseksi kiivainmuodostuivat yhteenottokiivaiksi. Punakaartin puolustustahto ja -kyky oli kohonnut ja punakaartit osoittivat merkittävää päättäväisyyttä Tampereen puolustamisessa. Valkoisten sodanjohto asetti Tamperetta vastaan parhaat ja iskukykyisimmät joukkonsa, muun muassa osan uusistauudet jääkärirykmenteistäjääkärirykmentit. Kalevankankaan hautausmaan taistelussa niin sanottuna verisenä kiirastorstaina [[28. maaliskuuta]] eräät valkoisen armeijan yksiköt kärsivät yli 50 prosentin tappiot. Jääkäreitä kaatui 30 ja ruotsalainen vapaaehtoisprikaati menetti merkittävän osan miehistöstään. Valkoisten ratkaiseva, Tampereen keskustan valtaukseen johtanut hyökkäys alkoi [[3. huhtikuuta]] 1918.
 
[[Kuva:LeafletToTampere1918.jpg|thumb|left|Valkoisten lentolehtinen kehottaa punaisia Tampereen puolustajia antautumaan.]]
Rivi 295:
====Punainen terrori====
 
Punaiset surmasivat hallitsemillaan alueilla 1&nbsp;400–1&nbsp;650 siviilihenkilöä. Teloituksia oli tammikuun lopun ja helmikuun lopun välisenä aikana runsaasti, noin 700. Maaliskuussa teloitukset vähenivät noin 200 uhriin. Terrorin yltyikiivastui huhtikuussa ja toukokuun alussa 1918 punaisten tappion varmistuessa; surmattuja oli noin 700<ref>Paavolainen 1966, Upton 1981, Eerola & Eerola 1998, Uola 1998</ref>. Poliittisen väkivallan tavoitteina olivat vastapuolen valtarakenteiden ja johtavassa asemassa olevien henkilöiden tuhoaminen sekä motiivina myös henkilökohtainen aggressio. Pääosa teloitetuista oli aktiivisia suojeluskuntalaisia, kartanonomistajia, talollisia, poliitikkoja, poliiseja, opettajia ja ylempiä virkamiehiä sekä teollisuusjohtajia ja omistajia. Punaiset surmasivat myös papistoa osin aatteellisistakin syistä, mutta erityisesti maaseudulla papisto edusti yhteiskunnan perinteistä valtajärjestelmää<ref>Paavolainen 1966, Tikka 2004</ref>.
 
Merkittävä osa punaisesta terrorista toteutettiin Kouvolan-Kymenlaakson ja [[Toijala]]n seudun ns. terrorikeskuksissa. Niissä teloitettiin kaikkiaan 300–350 uhria<ref>Tikka 2004</ref>. Tämän lisäksi punaisten huomattavia väkivallantekoja olivat [[Suinulan verilöyly]] [[31. tammikuuta]] 1918 [[Kangasala|Kangasalla]], jossa ammuttiin 17 valkoisiin kuulunutta henkilöä, sekä 30 valkoisen vangin teloitus Viipurin lääninvankilassa [[27. huhtikuuta]] 1918<ref>Paavolainen 1966</ref>.
Rivi 325:
Historiantutkijat ovat kuvanneet Suomen ulkopoliittista asemaa kesällä 1918 erilaisin mutta samansuuntaisin ilmaisuin: se oli Saksan alusmaa, protektoraatti ja sotilaallinen sillanpääasema. Mutta tuossa tilanteessa Suomelle vain näytettiin sen paikka ja toimintamahdollisuuksien rajat ensimmäisen maailmansodan kurimuksessa. Suomalaiset jäivät vuonna 1914 Saksan ja emämaa Venäjän intressien väliin, mutta odotusten vastaisesti suurvallat heikentyivät pitkäksi venyneessä maailmansodassa. Joulukuussa 1917 koitti "Suomen hetki"; Venäjä ja Saksa neuvottelivat rauhasta ([[6. joulukuuta]] 1917 alkaen), Saksa ei edennyt idässä, ja Neuvosto-Venäjä oli sekasorron tilassa. Suomen irrottautuminen Venäjästä ja aidon itsenäisyyden saavuttaminen oli siten vähän aikaa kiinni vain suomalaisten omasta tahtotilasta. Itsenäisyys olikin juuri se asia, josta valtaosa kansasta oli yksimielisiä, ja tämä "vapaan Suomen mentävä tila" ehdittiin käyttää hyväksi<ref>Upton 1980, Luntinen 1992; teoks. Manninen, O., toim., osa I s. 194–243, Haapala 1995, Manninen 1995; teoks. Aunesluoma & Häikiö, toim., s. 21–32, Lackman 2000, Jussila et. al 2004</ref>.
 
Suomen kansan sisäinen hajaannus johti kuitenkin sisäiseen taisteluun, jonka aikana Saksan ja Venäjän välinen tilanne muuttui uudelleen sodaksi ([[18. helmikuuta]] 1918). Seurauksena oli, että samat miehet, sekä porvarit että sosialistit, jotka olivat hankkineet Suomelle itsenäisyyden, taistelutta joulukuussa 1917, "kutsuivat" keskinäisellä sodallaan maahan Saksan, ja siten Suomen tuleva asema ei ollut enää riippuvainen suomalaisista vaan maailmansodan lopputuloksesta<ref>Upton 1981, Pietiäinen 1992; teoks. Manninen, O., toim., osa III s. 252–472, Haapala 1995</ref>.
 
===Ratkaisu Saksassa===
Rivi 438:
* Pertti Haapala (1993): ''Luokkasota''. Historiallinen Aikakauskirja 2/1993, verkossa [http://www.uta.fi/koskivoimaa/valta/1918-40/luokkasota.htm TaY:n sivuilla]
* Pertti Haapala (1995): ''Kun yhteiskunta hajosi, Suomi 1914–1920''. ISBN 951-37-1532-9.
* Viktor Holodkovski (1978): ''Suomen työväen vallankumous 1918''., Kustannusliikekustannusliike Edistys,. Moskova. 1978
* Osmo Jussila, Seppo Hentilä & Jukka Nevakivi (2004): ''Suomen poliittinen historia 1809–2003''. ISBN 951-0-29104-8.
* Jukka Kekkonen (1991): ''Laillisuuden haaksirikko, rikosoikeudenkäyttö Suomessa vuonna 1918''. ISBN 951-640-547-9.
Rivi 446:
* Jussi T. Lappalainen (1981): ''Punakaartin sota'', osat I-II. ISBN 951-859-071-0, ISBN 951-859-072-9.
* Jussi T. Lappalainen, Juhani Piilonen, Osmo Rinta-Tassi ja Marja-Leena Salkola (1989): ''Yhden kortin varassa''. ISBN 951-861-638-8.
* Tuure Lehén (1967): ''Punaisten ja valkoisten sota'', Kansankultuuri Oy.
* Eila Linnanmäki (2005): ''Espanjantauti Suomessa. Influenssaepidemia 1918–1920''. ISBN 951-746-716-8.
* Ohto Manninen toim. (1992–1993): ''Itsenäistymisen vuodet 1917–1920'', osat I-III. ISBN 951-37-0730-X.
Rivi 473:
* Heikki Ylikangas toim. (1993b): ''Vaikea totuus, vuosi 1918 ja kansallinen tiede''. ISBN 951-717-768-2.
* Heikki Ylikangas (1993c): ''Sisällissota''. Historiallinen Aikakauskirja 2/1993, verkossa [http://www.uta.fi/koskivoimaa/valta/1918-40/sisallissota.htm TaY:n sivuilla]
* Donner et al. toim. (1927-1930): ''Suomen Vapaussota'' osat I-VIII, Gummerustoim. Donner et al., Gummerus 1927-1930
* Vapaussodan historian komitea (1922-1925): ''Suomen Vapaussota vuonna 1918'' osat I-VI, Vapaussodan historian komitea, Otava. 1922-1925
 
==Viitteet==
Rivi 488:
* [http://212.246.191.91/pm_etusivu.htm Punaisten muistomerkit -projekti] – Työväen keskusmuseo
* [http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2006/j01-amatoeoerien-sota/pdf/Amatoeoerien_sota_B5_net.pdf Amatöörien sota. Rintamataisteluiden tappiot Suomen sisällissodassa (pdf-tiedosto)]
* [http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_1349.asp Tampereen kenttäoikeudet - ote Marko Tikan teoksesta Terrorin aika - Suomen levottomat vuodet 1917-1921 ([[Ajatus Kirjat]] 2006)]
* [http://www.helsinki.fi/~nurmiain/kajava.html Viljo Kajava ja Tampereen kevät 1918]
* [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/pg/ala-haivala/vankinav.pdf. Kai Ala-Häivälä, Vankeina Valkoisten, Oulun yliopiston historiatieteen laitos, 2000 ]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sisällissota”