Ero sivun ”Harmonia (musiikki)” versioiden välillä

2 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
p
kh , Typos fixed: edelläm → edellä m (2), useinmi → useimmi, AWB
p (kh , Typos fixed: edelläm → edellä m (2), useinmi → useimmi, AWB)
 
Tonaalisessa harmoniassa, jota myös kutsutaan termillä funktionaalinen harmonia, soinnut suhteutetaan sävellajin perussointuun.
Jännitteisyyden mukaan (levollisesta jännitteisimpään) soinnut voivat olla joko toonika- (sointuasteet I&III&VI) ) subdominantti- (II & IV) tai dominanttitehoisia (V&VII). Näitä sointuasteita yhdistellään usein tietyssä järjestyksessä, esim. toonika-subdominantti-dominantti, jolloin puhutaan kadenssista. Tavallisimpiin kadensseihin törmää lukemattomissa kappaleissa. Harmoninen tai soinnullinen ajattelu vaikuttaa useinmitenuseimmiten edellämainitunedellä mainitun aikakauden sävellysten taustalla, vaikka kyse olisi esimerkiksi vain yksiäänisestä sävellyksestä. Myös pop- ja rockmusiikki on harmoonisilta perusperiaatteiltansa usein tonaalista.
Myöhäisromantiikasta eteenpäin monet säveltäjät ovat pyrkineet luomaan uudenlaista ei-tonaalista harmoniaa musiikkiinsa.
 
Modaalinen harmonia on harmonian laji jossa soinnuilla ei ole edellämainitunlaistaedellä mainitunlaista jännitteisyyttä, vaan niitä voidaan järjestellä peräkkäin vapaasti, kunhan pysytään valitun asteikon sävelissä. Modaalinen harmonia kukoisti keskiajalla ja renessanssin aikana länsimaisessa taidemusiikissa, ja sitä tavataan lukuisten maiden kansanmusiikkityyleissä.
 
Lukuisilla eri sävellystavoilla on tuotettu historian saatossa (esim. myöhäisrenessanssi, 1900-luvun dodekafonia ja serialismi)
22 066

muokkausta