Ero sivun ”Bero” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Fix |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Jo vuodelta 1248 on säilynyt paavin legaatin Vilhelm Sabinalaisen kirje, jolla Suomen papisto pyrkii suojautumaan tulevan piispan yrityksiltä riistää Suomen papistolta tälle laillisesti kuuluvaa omaisuutta. Suomen papisto näyttää näin ennakoineen vastoinkäymisiä tulevan piispan taholta.
Palmsköldin katkelman mukaan Bero luovutti "suomalaisten veron" kuninkaalle. Kauko Pirinen katsoo<ref>Koukkuveron alkuperästä, Muinaisrunot ja todellisuus, Historian Aitta XX, 1989</ref> kyseessä olleen muinaissuomalainen Ruotsin valtaa edeltänyt maavero, ns. koukkuvero. P.O Törnen mukaan<ref>Om Finlands skatteskyldighet till påfvedömet under medeltiden, 1911</ref> paavit kantoivat ylimääräistä veroa suojelukseensa ottamistaan maista, mikä selittää veron joutumisen kirkon haltuun 1228-1229. Vielä 27. elokuuta 1249 Suomi otetaan uudestaan paavilliseksi suojavaltioksi. Toisin kuin vuonna 1229 Suomen piispaa ei tällä kertaa mainita anomuksen esittäjänä, vaan ainoastaan Suomen papisto.<ref>Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, 1989, s. 79.</ref>
Piispa Tuomaan jälkeen ensimmäinen maininta uudesta piispasta on 27. elokuuta 1249. Legaatti Vilhelm Sabinalaisen kirjeessä Suomen papistolle 5. kesäkuuta 1248 tällaista uutta piispaa ei vielä ole, joten Beron nimitys osuu tähän väliin. Pamsköldin katkelman mukaan hän oli myös kuninkaan verisukulainen. Bero ei ollut vielä Turun piispa, mikä nimitys esiintyy alkuperäisessä lähteessä vasta piispa Kettilillä vuonna 1270, Bero sen sijaan käytti nimitystä Suomen piispa. Piispa Beron aikana karjalaiset ja venäläiset tekivät Suomeen talvella vuonna 1256-1257 ankaran hävitysretken, jonka johdosta paavi antoi ristiretkibullan näitä vastaan.<ref>Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 82-83 ja 135-136.</ref>
| |||