Versio 15. heinäkuuta 2007 kello 22.21 muokkaa Sigamber (keskustelu \| muokkaukset) 125 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 6. elokuuta 2007 kello 22.13 muokkaa kumoa Tomisti (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 88 362 muokkausta p Fix Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Bero I''' (k. [[1258]]) eli '''Björn''' oli [[Suomen ~~piispana~~piispa]]na noin vuosina [[1248]]-[[1249]]–[[1258?]]?.▼ ~~{{korjattava\|Lähteet ilmoitettu väärin}}~~ Ruotsin maallinen valta nimitti Beron Suomen piispaksi (<ref>vrt. Seppo Suvanto, Bero, Suomen kansallisbiografia, 2003)</ref> vastoin kanonisen oikeuden määräyksiä, joiden mukaan hiippakunnan papisto valitsi piispan. Ennen Beroa ei yhtäkään Suomen piispaa mainita Ruotsin piispojen tai hiippakuntien luetteloissa, joita on vuosilta 1164, 1188-1189,~~1192~~ ~~(tässä~~1192<ref>Tässä Hausenilla on virhe Finlands medeltidsurkunderissa),</ref> 1219, 1233,~~1241~~1 241 ja 1248.(<ref>Vrt. Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, 1989 ja Diplomatarium Suecanum, sekä Tuomas Heikkilä, Piispa Henrikin legenda, 2005, s. 72).</ref> Näin ollen Bero on ensimmäinen Upsalan arkkipiispan alainen Suomen piispa. Hänet mainitaan Ruotsin piispojen joukossa 11.2.1253.▼ ▲'''Bero I''' (k. [[1258]]) eli '''Björn''' oli Suomen piispana noin vuosina [[1248]]-[[1249]]–[[1258?]]. Palmsködin katkelman vanhemman osan, jonka Jarl Gallén ajoittaa 1400-luvun alkuun, mukaan Bero oli ollut aiemmin kuninkaan kansleri, mutta Herman Schückin mukaan (<ref>Kansler och capella regis under folkungatiden, 1963)</ref> nimityksellä tarkoitetaan vain kuninkaan kappalaista. Bero lienee saaapunut Suomeen yhdessä luostaria perustamaan tulleiden dominikaanien kanssa vuonna 1249 Birger Jaarlin sotajoukon mukana, kun Birger Lyypekin kaupunginkroninikan mukaan "pakotti Suomen Ruotsin kruunulle" (<ref>Vrt. Suvanto, Birger Jaarli, yllä mainittu teos).</ref> Tässä yhteydessä kaiken muun lisäksi vanhempi Turun Koroisten tuomiokirkko näyttää palaneen, kuten Juhani Rinteen kaivauksissa on ilmennyt. ▼ ▲Ruotsin maallinen valta nimitti Beron Suomen piispaksi (vrt. Seppo Suvanto, Bero, Suomen kansallisbiografia, 2003) vastoin kanonisen oikeuden määräyksiä, joiden mukaan hiippakunnan papisto valitsi piispan. Ennen Beroa ei yhtäkään Suomen piispaa mainita Ruotsin piispojen tai hiippakuntien luetteloissa, joita on vuosilta 1164,1188-1189,1192 (tässä Hausenilla on virhe Finlands medeltidsurkunderissa), 1219,1233,1241 ja 1248.(Vrt. Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, 1989 ja Diplomatarium Suecanum, sekä Tuomas Heikkilä, Piispa Henrikin legenda, 2005, s.72). Näin ollen Bero on ensimmäinen Upsalan arkkipiispan alainen Suomen piispa. Hänet mainitaan Ruotsin piispojen joukossa 11.2.1253. ▲Palmsködin katkelman vanhemman osan, jonka Jarl Gallén ajoittaa 1400-luvun alkuun, mukaan Bero oli ollut aiemmin kuninkaan kansleri, mutta Herman Schückin mukaan (Kansler och capella regis under folkungatiden, 1963) nimityksellä tarkoitetaan vain kuninkaan kappalaista. Bero lienee saaapunut Suomeen yhdessä luostaria perustamaan tulleiden dominikaanien kanssa vuonna 1249 Birger Jaarlin sotajoukon mukana, kun Birger Lyypekin kaupunginkroninikan mukaan "pakotti Suomen Ruotsin kruunulle" (Vrt. Suvanto, Birger Jaarli, yllä mainittu teos). Tässä yhteydessä kaiken muun lisäksi vanhempi Turun Koroisten tuomiokirkko näyttää palaneen, kuten Juhani Rinteen kaivauksissa on ilmennyt. Jo vuodelta 1248 on säilynyt paavin legaatin Vilhelm Sabinalaisen kirje, jolla Suomen papisto pyrkii suojautumaan tulevan piispan yrityksiltä riistää Suomen papistolta tälle laillisesti kuuluvaa omaisuutta. Suomen papisto näyttää näin ennakoineen vastoinkäymisiä tulevan piispan taholta. Palmsköldin katkelman mukaan Bero luovutti "suomalaisten veron" kuninkaalle. Kauko Pirinen katsoo (<ref>Koukkuveron alkuperästä, 1989)</ref> kyseessä olleen muinaissuomalainen Ruotsin valtaa edeltänyt maavero, ns. koukkuvero. P.O Törnen mukaan (<ref>Om Finlands skatteskyldighet till påfvedömet under medeltiden, 1911)</ref> paavit kantoivat ylimääräistä veroa suojelukseensa ottamistaan maista, mikä selittää veron joutumisen kirkon haltuun 1228-1229. Vielä 27.8. elokuuta 1249 Suomi otetaan uudestaan paavilliseksi suojavaltioksi. Toisin kuin vuonna 1229 Suomen piispaa ei tällä kertaa mainita anomuksen esittäjänä, vaan ainoastaan Suomen papisto.(<ref>Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, 1989, s. 79).</ref> Piispa Tuomaan jälkeen ensimmäinen maininta uudesta piispasta on 27.8. elokuuta 1249. Legaatti Vilhelm Sabinalaisen kirjeessä Suomen papistolle 5.6. kesäkuuta 1248 tällaista uutta piispaa ei vielä ole, joten Beron nimitys osuu tähän väliin. Pamsköldin katkelman mukaan hän oli myös kuninkaan verisukulainen. Bero ei ollut vielä Turun piispa, mikä nimitys esiintyy alkuperäisessä lähteessä vasta piispa Kettilillä vuonna 1270, Bero sen sijaan käytti nimitystä Suomen piispa. Piispa Beron aikana karjalaiset ja venäläiset tekivät Suomeen talvella vuonna 1256-1257 ankaran hävitysretken, jonka johdosta paavi antoi ristiretkibullan näitä vastaan. (<ref>Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 82-83 ja 135-136).</ref>▼ == Lähteet == <references/> ▲Piispa Tuomaan jälkeen ensimmäinen maininta uudesta piispasta on 27.8.1249. Legaatti Vilhelm Sabinalaisen kirjeessä Suomen papistolle 5.6. 1248 tällaista uutta piispaa ei vielä ole, joten Beron nimitys osuu tähän väliin. Pamsköldin katkelman mukaan hän oli myös kuninkaan verisukulainen. Bero ei ollut vielä Turun piispa, mikä nimitys esiintyy alkuperäisessä lähteessä vasta piispa Kettilillä vuonna 1270, Bero sen sijaan käytti nimitystä Suomen piispa. Piispa Beron aikana karjalaiset ja venäläiset tekivät Suomeen talvella vuonna 1256-1257 ankaran hävitysretken, jonka johdosta paavi antoi ristiretkibullan näitä vastaan. (Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 82-83 ja 135-136). {{Edeltäjä-seuraaja\|Titteli=[[Suomen piispa]]

Ero sivun ”Bero” versioiden välillä