Ero sivun ”Filmi” versioiden välillä

Valon kulkiessa kameran läpi filmin pinnalle se reagoi emulsion kanssa ja filmille muodostuu kuva, joka saadaan myöhemmin kehityksen avulla näkyväksi. Teknisemmin ilmiastunailmaistuna valokvantin ([[fotoni]]n) osuessa hopeahalidikiteeseen se rikkoo jonkin [[hopea]]-[[atomi]]n ja [[halogeeni]]n välisen sidoksen. Näin [[valotus]] synnyttää filmiin [[latentti kuva|latentin kuvan]], joka ei sellaisenaan ole mitenkään havaittava.

FilminFilmiä kehitettäessä sitä pidetään kehiteliuoksessa, jossa aikaisemmin valon kehityksessäsynnyttämä atomien välinen rikkinäinen sidos aiheuttaa [[kemiallinen reaktio|kemiallisen reaktion]], joka puolestaan hajottaa vieressä olevien atomien sidoksia. Näin kehitys muuttaa koko hopeahalidirakeen ([[kide|kiteen]]) suolasta hopeametalliksi. Tämä näkyy filmissä mustana alueena. Filmin suuri valoherkkyys johtuu siis tästä kemiallisen reaktion aiheuttamasta rikkoutuneen sidoksen moninkertaistumisesta. Filmin valoherkyyttä voidaan lisätä suurentamalla hopeahalidirakeiden kokoa, koska silloin fotonin aiheuttama mustuma kasvaa kehityksessä suuremmaksi. Suuret rakeet kuitenkin näkyvät kuvassa epätasaisuutena ja hyvään kuvanlaatuun pyrittäessä on käytettävä niin pieniä rakeita kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa siis valolle epäherkän (eli hitaan) filmin käyttämistä.

Kehityksen jälkeen filmi kiinnitetään kiinniteliuoksessa, jolloin valottumaton hopeahalidi poistetaan. Näin filmin valonherkkyys katoaa. Kiinnitetty ja hyvin huuhdeltu mustavalkofilmi säilyy ainakin sata vuotta normaalissa huoneilmassa. Värifilmissä väri syntyy orgaanisista väriaineista, joiden säilyvyys on suhteellisen heikko.