Ero sivun ”Filmi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Pientä luokittelua |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Undeveloped film.png|thumb|240px|Kehittämätön Aristan mustavalkofilmi, ISO 125.]]
'''Filmi''' on yleismerkityksessä mikä tahansa ohut kalvo. Puhekielessä filmillä tarkoitetaan valoherkkää materiaalia, jota käytetään sekä [[valokuvaus|valokuvauksessa]] että [[elokuva]]uksessa. Filmi voi olla joko [[negatiivi]]a, kuten kuvattaessa paperille vedostettavia kuvia tai [[positiivi]]a kuten diakuvia kuvattaessa.
==Filmin rakenne==
Tavallinen valokuvausfilmi on hopeasuolojen (AgBr, AgCl) ja sideaineen muodostama kalvo muovinauhan pinnalla. Värifilmissä on lisäksi [[värisuodin]]kerroksia. Valokvantin ([[fotoni]]n) osuessa hopeahalidikiteeseen se rikkoo jonkin [[hopea]]-[[atomi]]n ja [[halogeeni]]n välisen sidoksen. Näin [[valotus]] synnyttää filmiin [[latentti kuva|latentin kuvan]], joka ei sellaisenaan ole mitenkään havaittava.▼
Tavallinen mustavalkoinen valokuvausfilmi on hopeasuolojen (AgBr, AgCl) ja sideaineen muodostama emulsioksi kutsuttu valoherkka kerros muovikalvon (triasetaattia) pinnalla. Muovikalvon toisella puolella on valopihasuojaksi kutsuttu kerros, jonka tehtävänä on estää valo heijastumasta takaisin kalvon takapinnasta ja vääristämästä kuvaa. Värifilmissä on kolme vastaavaa valoherkkää kerrosta. Niistä jokainen on herkka vain tietyn väriselle valolle, siniselle, vihreälle tai punaiselle. Yhdessä nämä kolme kerrosta muodostavat kaikki silmän havaitsemat värit.
==Kuvan valottuminen filmille==
▲
==Filmin kehittäminen==
Filmin kehityksessä atomien välinen rikkinäinen sidos aiheuttaa [[kemiallinen reaktio|kemiallisen reaktion]], joka hajottaa vieressä olevien atomien sidoksia. Näin kehitys muuttaa koko hopeahalidirakeen ([[kide|kiteen]]) suolasta hopeametalliksi. Tämä näkyy filmissä mustana alueena. Filmin suuri valoherkkyys johtuu siis tästä kemiallisen reaktion aiheuttamasta rikkoutuneen sidoksen moninkertaistumisesta. Filmin valoherkyyttä voidaan lisätä suurentamalla hopeahalidirakeiden kokoa, koska silloin fotonin aiheuttama mustuma kasvaa kehityksessä suuremmaksi. Suuret rakeet kuitenkin näkyvät kuvassa epätasaisuutena ja hyvään kuvanlaatuun pyrittäessä on käytettävä niin pieniä rakeita kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa siis valolle epäherkän (eli hitaan) filmin käyttämistä.
Kehityksen jälkeen filmi kiinnitetään, jolloin valottumaton hopeahalidi poistetaan. Näin filmin valonherkkyys katoaa. Kiinnitetty ja hyvin huuhdeltu mustavalkofilmi säilyy ainakin sata vuotta normaalissa huoneilmassa. Värifilmissä väri syntyy orgaanisista väriaineista, joiden säilyvyys on suhteellisen heikko.
==Erilaisia filmejä==
Eri kokoisia filmejä ja negatiivilevyjä on ollut käytössä lukuisia. Useimmiten käytetään ns. [[kinofilmi|kinokoon filmejä]], joilla kovakoko on 24 x 36 mm. Kinokoon lisäksi ovat nykyisin käytössä myös suurempikokoiset [[rullafilmi]] ja [[laakafilmi]]. Katso myös [[valokuvafilmiformaatit]].
Ennen muovipohjaisten materiaalien käyttöä, negatiivin pohjana käytettiin pääasiassa lasilevyjä, joille valoherkka emulsio siveltiin. Valokuvaajan oli mahdollista valmistaa omat negatiivinsa ja kierrättää niitä pesemällä aikaisemmin otettu valokuva pois.
[[Luokka:Valokuvauksen tekniikka]]
| |||