Ero sivun ”Trident” versioiden välillä

'''Trident-ohjukset''' ovat [[sukellusvene]]estä laukaistavia mannertenvälisiä ballistisia ydinohjuksia ([[SLBM]]). Tätä amerikkalaista ohjusta on valmistettu kahtena tyyppinä: Trident I (C4) UGM-93A ja Trident II (D4) UGM-133A. C4- ja D5-tyyppimerkit kertovan sen, että Tridentit kuuluvat samaan ohjusperheeseen, kuin Polaris (tuotanto alkoi vuonna 1960) ja Poseidon (v. 1971).

Trident-ohjukset ovat kolmivaiheisia ja niiden ajoainepolttoaine on kiinteää. Ohjuksien ohjaus tapahtuu [[inertiasuunnistus]]-menetelmällä. Ohjusten lentomatkaa on pidennetty nk. aerospiken avulla, joka pienentää ohjuksen ilmanvastuksen puoleen.

Ohjukset laukaistaan veden alla. Ne puhalletaan putkistaan kaasugeneraattorin avulla. Ohjuksen ensimmäinen vaihe syttyy ohjuksen noustessa kohti veden pintaa. Kahden minuutin kuluttua kolmaskin rakettivaihe palaa ja ohjus kiihtyy nopeuteen 6,1 km/s:ssa nopeuteen.

[[Yhdysvaltain laivasto]]ssa Trident-ohjuksia on nykyisin 14:ssä [[Ohio_(sukellusveneluokka)|Ohio]]-luokan sukellusveneessä.

[[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnan]] arsenaaliinaseistukseen kuuluu neljä kuninkaallisen laivaston ydinkäyttöistä [[Vanguard-luokka|Vanguard-luokan]] Trident II D5 -ohjussukellusvenettä (Vanguard, Vigilant, Victorious ja Vengeance), joista jokainen pystyy kuljettamaan 16 ydinkärjin varustettua ohjusta. Vuoden 1998 jälkeen jokaisessa aluksessa on ollut korkeintaan 48 [[ydinkärki|ydinkärkeä]]. Vuodesta 1998 lähtien veneet ovat Britannian ainoa ydinpelote.

Ohjukset ja ydinkärjet on hankittyhankittu Yhdysvalloista. Sopimuksen mukaan Iso-Britannia osti vain 58 ohjusta, joista muutama on käytetty harjoituksissa. Aluksista yksi on aina merellä, kolme muuta tukikohdissaan. Ohjuksia säilytettäänsäilytetään huollon aikana Kings Bayssa [[Georgia (osavaltio)|Georgia]]ssa Yhdysvalloissa.

Kahdeksan ensimmäistä Yhdysvaltain laivaston Ohio-luokan sukellusvenettä rakennettiin alun perin kuljettamaan Trident I-ohjuksia. Sittemmin ne modifioitiinmuunnettiin kuljettamaan uutta Trident II-ohjusta. Tarpeiden muututtua 4neljä vanhinta Ohio-venettä on 2000 -luvun alussa muunnettu strategisista risteilyohjusveneistä hyökkäysveneiksi, jotka kantavat strategisten ydinohjusten sijaan reiluarunsasta 140 tavanomaisella kärjellä varustettua risteilyohjusta.

Trident I -ohjukset korvasivat Poseidon-ohjukset 12 James Madison ja Benjamin Franklin -luokkien sukellusveneessä. Trident I -ohjuksen ensimmäinen koelaukaisu tapahtui 18. tammikuuta 1977 Cape Canaveralin rakettikeskuksesta.

* ydinpeloiteydinpelote

* propulsiojärjestelmä on kolmivaiheinen ja käyttää kiinteää ajoainettapolttoainetta

* kantama 7400 km (4600 maamailiamailia)

Toinen Trident-versio pystyy kuljettamaan suuremman hyötykuorman. Se on suunniteltu osumaan sellaisella tarkkuudella, että sitä voidaan käyttää pelotteen ja kostoiskun lisäksi myös ensi-iskuun ohjussiiloja vastaan. Ohjuksen rakenneOhjus on tehty grafiitti-epoksi-komposiitista, joten se on kevyempi kuin Trident I. Trident II otettiin käyttöön vuonna 1990. Se jatkaa käytössä vuoteen 2020.

* propulsiojärjestelmä on kolmivaiheinen ja käyttää kiinteää ajoainettapolttoainetta

* kantama yli 7400 km (4600 maamailiamailia)

* hyötykuorma useita ydinkärkiä (MIRV). Jopa kahdeksan W88 (475 kilotonnin) W88-ydinkärkeä (Mark 5) tai kahdeksan W76 (100 kilotonnin) W76-ydinkärkeä (Mark 4).