Versio 26. heinäkuuta 2007 kello 02.06 muokkaa SieBot (keskustelu \| muokkaukset) 155 348 muokkausta p Botti lisäsi: sr:Густав III од Шведске ← Vanhempi muutos		Versio 2. elokuuta 2007 kello 22.46 muokkaa kumoa Mirto (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 542 muokkausta p w Uudempi muutos →
Rivi 47: Ensin Kustaa suunnitteli hyökkäämistä [[Norja]]an, mutta muutti sitten mielensä ja otti tavoitteekseen Venäjälle vuosina [[1721]] ja [[1743]] menetettyjen alueiden palauttamisen. Hyökkäyssotaan olisi kuitenkin tarvittu säätyjen suostumus, joten Kustaa tarvitsi tekosyyn Venäjälle hyökkäämiseen. Sellainen saatiin kesäkuussa [[1788]], kun venäläinen rajapartio eksyi Suomen puolelle. Sota sujui huonosti. Maavoimien hyökkäys [[Hamina]]a kohti pysähtyi heti alkuunsa, eikä [[Suursaaren ~~meritaistelu~~taistelu (1788)\|Suursaaren meritaistelussa]] pystytty lyömään Venäjän laivastoa. Hyvin pian kävi ilmi, että Kustaa oli jokseenkin ainoa henkilö, joka uskoi voittoon. Upseerien keskuudessa oli kapinamielialaa: jotkut ottivat maanpetoksellisella tavalla yhteyttä Venäjän keisarinna [[Katariina II]]:een (ns. [[Anjalan liitto\|Liikkalan nootti]]), ja yli sata upseeria oli mukana ns. [[Anjalan liitto\|Anjalan liitossa]], jossa kuningasta arvosteltiin laittoman hyökkäyssodan aloittamisesta. Tavallisten sotilaiden keskuuteen kapina ei kuitenkaan levinnyt, vaikka olosuhteet rintamalla olivatkin enimmäkseen kurjat. Vaikeassa tilanteessa Kustaa pohti jopa kruunusta luopumista. [[Tanska]]n antama sodanjulistus antoi Kustaalle kuitenkin sopivan syyn poistua ongelmalliselta itärintamalta. Ja kun tanskalaiset onnistuttiin pian voittamaan, pystyi Kustaa taitavan propagandan avulla esiintymään isänmaan pelastajana. Anjalan liiton upseereista puolestaan tuli kansan silmissä kavalia maanpettureita (tosiasiassa upseerien rikos oli, että he olivat vaatineet Ruotsin lakien noudattamista ja rauhan palauttamista).

Ero sivun ”Kustaa III” versioiden välillä