Ero sivun ”Yari (keihäs)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
[[Kuva:Yari-p1000609.jpg|thumb|Kaksisirppinen ''Jumonji yari'' keihäänkärki jonka kärjen kaikki haarat ovat kaksiteräisiä eli molemmilta puolilta leikkaavia]]
 
''' Yari ''' ({{k-ja|槍|Yari}}) on [[japani]]lainen kiinalais-korealaisesta (''[[Hoko]]'') [[keihäs|keihäästä]] Japanissa jatkokehitelty kevyempi ja monikäyttöisempi keihästyyppi. Yarin päätyyppi on suorakärkinen ''suyari'', joka voi olla joko pitkäteräinenpitkä teräinen ''nagamiyari'' tai lyhytteräinenlyhyt teräinen ''tanpoyari''. Yari-keihäät olivat aina kaksiteräisiä ja usein varustettuja punaisiksi maalatuilla veriurilla mitkä tekivät ne hyvinkin aggressiivisen näköisiksi.
Japanilaisissa taistelulajeissa keihäänkäyttötaitoa kutsutaan ''[[sōjutsu]]ksi''. Sōjutsu kuului [[samurai]] -klaanien ”miestentaitoihin” eli ''[[Dangyo|dangyo]]''. Nämä olivat taitoja, joita samurain oli opiskeltava ja hallittava jotta hän olisi hyödyksi isännälleen.
 
== Keihään merkitys Japanilaisessa kulttuurissa ==
Keihäällä on Japanissa vahva symbolinen merkitys. [[Legenda]]n mukaan [[Izanagi]] ({{k-ja|伊邪那岐命|Kojikissa}}) loi Japanin saaret Yarin-yarin kärjellä merenpohjasta nostamallaan maalla.<ref>Bu -Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 52 </ref> Tästä periytyy keihään arvo [[seremoniaväline]]enä. Se oli paitsi luomisen myös armeijoiden valtaa kuvaava symboli. Yari-keihästä kannettiin Japanin [[Japanin historia#Feodaalinen Japani|feodaaliaikana]] lääninherrojen (''[[daimio]]iden'') matka- ja seremoniakulkueiden kärjessä vallan ja mahdin tunnusmerkkinä.
 
== Japanilaisen keihään päätyypit ==
YariJapanilaisessa keihäässä keihäänkärkikärki taottiin tangonpäähän, joka työnnettiin keihään varressa olevaan reikään ja kiristettiin puutapeilla (''mekugi''). Tämä poikkeaa selvästi kiinalaisen (''hoko'') keihäänkärjen kiinnityksestä, jossa keihäänvarsi liitettiin keihäänkärjen putkimaiseen kantaosaan. Japanilaisten kehitysmallilla keihäästä saatin keveämpi ja tasapainoisempi ilman että lujuudesta tarvitsi tinkiä. Tämä muutos paransi myös keihään käsiteltävyyttä. Yarin päätyyppi oli suorateräinen ''sugu yari'', joka jaoteltiin pituuden mukaan alaluokkiin. Yli 25 cm pituiset suorat keihäänkärjet olivat ''su-yari'' nimisiä ja lyhyemmät 25-10 cm teräpituudet yari-nimisiä.<ref>Bu Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 54 </ref> Yarin terän poikkileikkaus saattoi olla nelisivuinen suunnikas (''ryo shinogi yari'') tai kolmisivuinen (''sankoku yari''). Japanilaisen keihään varsi on kovapuinen ja nimeltään (''nakae''). Varren pituus voi vaihdella mutta on yleensä 2,5-3 metriä, tosin jopa 5 metrin pituisia varsia on käytetty. Varsi on yleensä varustettu metallisilla renkailla tai muilla heloilla (''sujigane'') ja varren alapäässä on yleensä valurautainen päätyheloitus. Tätä on voitu käyttää pistoihin vastustajan hermopisteisiin (''[[atemi]]'') tai muihin arkoihin [[kyusho]]-pisteisiin. Keihäät voitiin myöskin varustaa kädensuojalla (''[[tsuba]]'') tai väistintagolla (''hadome''). Jalkaväkiosastojen (''[[ashigaru]]'') keihäiden pituus saattoi nousta 4,8-5,6 metriin. Vaikka hevosen selästä olisi pitkällä yarilla ollut hyvä ulottuvuus, käytännössä ratsuväen keihään enimmäispituus saattoi olla noin 4 metriä ja paino 8-10 kilogrammaa.
Yarin päätyyppi oli suorateräinen ''sugu yari'', joka jaoteltiin pituuden mukaan alaluokkiin. Yli 25 cm pituiset suorat keihäänkärjet olivat ''su-yari'' nimisiä ja lyhyemmät 25-10 cm teräpituudet yari-nimisiä.<ref>Bu Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 54 </ref>
Yarin terän poikkileikkaus saattoi olla nelisivuinen suunnikas (''ryo shinogi yari'') tai kolmisivuinen (''sankoku yari'')
Japanilaisen keihään varsi on kovapuinen ja nimeltään (''nakae''). Varren pituus voi vaihdella mutta on yleensä 2,5-3 metriä, tosin jopa 5 metrin pituisia varsia on käytetty. Varsi on yleensä varustettu metallisilla renkailla tai muilla heloilla (''sujigane'') ja varren alapäässä on yleensä valurautainen päätyheloitus. Tätä on voitu käyttää pistoihin vastustajan hermopisteisiin (''[[atemi]]'') tai muihin arkoihin [[kyusho]]-pisteisiin. Keihäät voitiin myöskin varustaa kädensuojalla (''[[tsuba]]'') tai väistintagolla (''hadome'').
Jalkaväkiosastojen (''[[ashigaru]]t'') keihäiden pituus saattoi nousta 4,8-5,6 metriin. Vaikka hevosen selästä olisi pitällä yarilla ollut hyvä ulottuvuus, käytännössä ratsuväen keihään enimmäispituus saattoi olla noin 4 metriä ja paino 8-10 kilogrammaa.
 
== Yari-keihään valtakausi 1100-1600 luvuilla ==