Ero sivun ”Yari (keihäs)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jklak (keskustelu | muokkaukset)
Säätöä ja kielihuoltoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
[[Kuva:Yari-p1000609.jpg|thumb|Kaksisirppinen ''Jumonji yari'' keihäänkärki jonka kärjen kaikki haarat ovat kaksiteräisiä eli molemmilta puolilta leikkaavia]]
 
''' Yari ''' ({{k-ja|槍|Yari}}) on [[Japanijapani]]lainen Kiinalaiskiinalais-Korealaisestakorealaisesta (''[[Hoko]]'') [[keihäs|keihäästä]] Japanissa jatkokehitelty kevyempi ja monikäyttöisempi keihästyyppi. Yarin päätyyppi on suorakärkinen ''suyari'', joka voi olla joko pitkäteräinen ''nagamiyari'' tai lyhytteräinen ''tanpoyari''. Yari-keihäät olivat aina kaksiteräisiä ja usein varustettuja punaisiksi maalatuilla veriurilla mitkä tekivät ne hyvinkin aggressiivisen näköisiksi.
Japanilaisissa taistelulajeissa keihäänkäyttötaitoa kutsutaan ''[[sōjutsu]]ksi''. Sōjutsu kuului [[samurai]] klaanien ”miestentaitoihin” eli ''[[Dangyo|dangyo]]''. Nämä olivat taitoja, joita samurain oli opiskeltava ja hallittava jotta hän olisi hyödyksi isännälleen.
 
== Keihään merkitys Japanilaisessa kulttuurissa ==
Keihäällä on Japanissa vahva symbolinen merkitys. [[Legenda]]n mukaan [[Izanagi]] ({{k-ja|伊邪那岐命|Kojikissa}}) loi Japanin saaret Yarin-kärjellä merenpohjasta nostamallaan maalla. <ref> Bu Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 52 </ref> Tästä periytyy keihään arvo [[seremoniaväline]]enä. Se oli paitsi luomisen myös armeijoiden valtaa kuvaava symboli. Yari-keihästä kannettiin Japanin [[Japanin historia#Feodaalinen Japani|feodaaliaikana]] lääninherrojen (''[[daimio]]iden'') matka- ja seremoniakulkueiden kärjessä vallan ja mahdin tunnusmerkkinä.
 
== Japanilaisen keihään päätyypit ==
Yari keihäässä keihäänkärki taottiin tangonpäähän, joka työnnettiin keihään varressa olevaan reikään ja kiristettiin puutapeilla (''mekugi''). Tämä poikkeaa selvästi kiinalaisen (''hoko'') keihäänkärjen kiinnityksestä, jossa keihäänvarsi liitettiin keihäänkärjen putkimaiseen kantaosaan. Japanilaisten kehitysmallilla keihästäkeihäästä saatin keveämpi ja tasapainoisempi ilman että lujuudesta tarvitsi tinkiä. Tämä muutos paransi myös keihään käsiteltävyyttä.
YariYarin päätyyppi oli suorateräinen ''sugu yari'', joka jaoteltiin pituuden mukaan alaluokkiin. Yli 25 cm pituiset suorat keihäänkärjet olivat ''su-yari'' nimisiä ja lyhyemmät 25-10 cm teräpituudet yari -nimisiä. <ref> Bu Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 54 </ref>
YariYarin terän poikkileikkaus saattoi olla nelisivuinen suunnikas (''ryo shinogi yari'') tai kolmisivuinen (''sankoku yari'')
Japanilaisen keihään varsi on kovapuinen ja nimeltään (''nakae''). Varren pituus voi vaihdella mutta on yleensä 2,5-3 metriä, tosin jopa 5 metrin pituisia varsia on käytetty. Varsi on yleensä varustettu metallisilla renkailla tai muilla heloilla (''sujigane'') ja varren alapäässä on yleensä valurautainen päätyheloitus. Tätä on voitu käyttää pistoihin vastustajan hermopisteisiin (''[[atemi]]'') tai muihin arkoihin [[kyusho]]-pisteisiin. Keihäät voitiin myöskin varustaa kädensuojalla (''[[tsuba]]'') tai väistintagolla (''hadome'').
Jalkaväkiosastojen (''[[ashigaru]]t'') keihäiden pituus saattoi nousta 4,8-5,6 metriin. Vaikka hevosen selästä olisi pitällä yarilla ollut hyvä ulottuvuus, käytännössä ratsuväen keihään enimmäispituus saattoi olla noin 4 metriä ja paino 8-10 kilogrammaa.
 
== Yari -keihään valtakausi 1100-1600 luvuilla ==
Keihäs oli tehokas ase [[Haarniska|haarniskoituja]] vastustajia vastaan. Sillä pystyi tavoittamaan ja lävistämään helposti ratsastavankin [[bushi]]n haarniskan suojaamattomat tai heikot kohdat. Yari oli myös ratsumiesten lempiase 1300-luvulta lopulta alkaen. SotaktiikkaanSotataktiikkaan [[Senkogu-kausi|Senkogu-kaudella]] tulleet väijytykset ja peitteisen maaston hyväksikäyttö saivat bushit lopullisesti vaihtamaan jousen (''yumi'') pääaseena keihääseen (''yari''). <ref> Bu -Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 52 </ref>
 
Japanilaisten torjuessa 1200-luvulla kahdesti mongolien maihinnousuyritykset osoittivat kurinalaiset keihäsyksiköt arvonsa hyökkääjien pysäyttämisessä. Vaikka "jumalallinen tuuli" (''[[kamikaze]]'') tuhosikin sekä vuosina [[1274]] ja [[1281]] maihinnousua Japaniin yrittäneet [[Mongolivaltakunta|mongolilaivastot]], käytiin molemmilla kerroilla myös taisteluita Japanilaistenjapanilaisten puolustajien ja Mongolihyökkääjienmongolihyökkääjien maihinnousuosastojen välillä, joissa Japanilaisetjapanilaiset keihäsyksiköt osoittautuivat tehokkaiksi.
 
Mongolisotien kokemusten perusteella keihään kehitys koki kukoistuskautensa ja 1300-1400 luvun taidoikkaimmat ja kokeneimmat miekkasepät kehittelivät yari -keihään muotoja ja valmistustekniikoita. Taistelevien valtakuntien eli [[Sengoku-kausi|Sengoku-kautena]], (''Sengoku jidai'') aikaan 1500-luvulla oli kaikkien keihästyyppien kirjo tosikäytössä. <ref> Bu -Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 53 </ref>
 
Lopullisen iskun armeijan suurille keihäsyksiköille teki tuliaseiden lisääntyminen Japanissa 1500-luvun lopulla. Vuonna [[1575]] [[Oda Nobunaga]] tuhosi taitavalla lunttulukkomoskettijoukkojenlunttulukkomuskettijoukkojen käytöllä [[Takeda]]-klaanin joukot [[Nagashino]]n taistelussa. Tämä on kuvattu [[Akira Kurosawa]]n elokuvan (''[[Kagemusha - varjokenraali]]'') loppukohtaukseen. <ref> Bu -Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 65 </ref>
 
==Lähteet==