Ero sivun ”François Delsarte” versioiden välillä

 

 

Delsarte alkoi kartoittaa eleilmaisua eri yhteyksissä ihmisiä tarkkaillen. Hän opiskeli myös lääketiedettä ja tutki patologian laitoksella ihmisen rakennetta. Erityisesti 1840-50-luvuilla hänen pitämillään "sovelletun estetiikan" kursseillaan kävi näyttelijöitä, laulajia, kuvataiteilijoita ja ammatissaan puhetta käyttämään joutuvia kuten lakimiehiä ja papppeja. JOukkoon mahtui myös monia kuuluisuuksia mm. [[Georges Bizet]] ja [[Jenny Lind]]. 1860-luvulla Delsarte sairastui ja joutui vetäytymään julkisuudesta. Kaksi vuotta ennen kuolemaansa hän sai oppilaakseen amerikkalaisen näyttelijän ja ohjaajan Steele Mckayen, josta tuli hänen työnsä jatkaja. Delsarte kuoli Pariisissa 1871.

Delsarte oli syvällisesti uskonnollinen ja hänen teorioidensa metafyysiset ovat niiden vanhinta ja vanhentuneinta ainesta. Puhtaasti liikkeen ominaisuuksiin liittyvä osuus on kuitenkin edelleen milenkiintoista. Hän jakaa liikkeet normaaleihin (keskustassa pysyviin), eksentrisiin (keskustasta ulos suuntautuviin) ja konsentrisiin (keskustaan suuntautuviin). ''Vastaavuuden lain'' mukaan jokaista henkistä toimintoa vastaa ruumiin toiminto ja päinvastoin. Liikkeet ovat Delsartelle tunteiden osuvia ilmauksia, ne paljastavat ajatuksen ja kommentoivat puhetta. Hän näkee liikkeille kolme perusluokkaa: ruumiinosien vastakkaiset, samansuuntaiset ja peräkkäiset liikkeet. ''Vastaliikkeen periaate'' synnyttää harmonisen asennon ja harmonisen lihastoiminnan lait, jotka muodostuivat keskeisiksi vapaassa tanssissa ja uudessa voimistelussa. Keskustaliikunnan idea perustuu juuri peräkkäisyyden lakiin, sillä siinä liike alkaa ruumiin keskiosan suurista lihaksista ja niistä virtaa vähenevällä voimalla ääriosiin. Delsarten mukaan liikeaalto voi lähteä myös ääriosista ja siirtyä sieltä keskustaan. Suuri osa hänen teoriastaan on ruumiin eri osien ilmaisevuuden erittelyä. Pää edustaa älyä, ylävartalo tunnetta, alavartalo fyysistä elinvoimaa jne.

 

 

[[Luokka:Tanssi]]