Ero sivun ”François Delsarte” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p ajatusviivat ym. merkit AWB
p linkkejä, otsikko
Rivi 1:
'''Francois Delsarte''' (1811–1871[[1811]]–[[1871]]) on liike- ja eleilmaisun teoreetikko, joka suuntasi oppinsa lähinnä näyttelijöille, lausujille ja laulajille. Hän kapinoi oman aikansa näyttämöliikunnan ja -opetuksen mekaanisuutta ja melodramaattisuutta vastaan. Hänen ajatuksillaan on ollut suuri vaikutus myös 1900-luvun alun vapaaseen tanssiin ja uuteen voimisteluun, vaikka hän itse ei koskaan liittänytkään teorioitaan tanssiin.
 
Delsarte syntyi Solesmessa[[Solesme]]ssa Ranskassa[[Ranska]]ssa, jäi varhain orvoksi ja köyhyyteen kunnes isä Bambini otti hänet suojelukseensa huomattuaan hänen musikaalisuutensa. Delsarte pääsi opiskelemaan Pariisiin konservatorioon ja opiskeli laulua ja näyttelijäntyötä. Virheellisen opetuksen seurauksena hän kuitenkin menetti äänensä ja päätti omistaa elämänsä ilmaisun lainalaisuuksien tutkimiseen.
 
Delsarte alkoi kartoittaa eleilmaisua eri yhteyksissä ihmisiä tarkkaillen. Hän opiskeli myös lääketiedettä ja tutki patologian laitoksella ihmisen rakennetta. Erityisesti 1840-50-luvuilla hänen pitämillään "sovelletun estetiikan" kursseillaan kävi näyttelijöitä, laulajia, kuvataiteilijoita ja ammatissaan puhetta käyttämään joutuvia kuten lakimiehiä ja papppeja. JOukkoon mahtui myös monia kuuluisuuksia mm. [[Georges Bizet]] ja [[Jenny Lind]]. 1860-luvulla Delsarte sairastui ja joutui vetäytymään julkisuudesta. Kaksi vuotta ennen kuolemaansa hän sai oppilaakseen amerikkalaisen näyttelijän ja ohjaajan Steele Mckayen, josta tuli hänen työnsä jatkaja. Delsarte kuoli Pariisissa 1871.
Rivi 11:
Delsarte oli syvällisesti uskonnollinen ja hänen teorioidensa metafyysiset ovat niiden vanhinta ja vanhentuneinta ainesta. Puhtaasti liikkeen ominaisuuksiin liittyvä osuus on kuitenkin edelleen milenkiintoista. Hän jakaa liikkeet normaaleihin (keskustassa pysyviin), eksentrisiin (keskustasta ulos suuntautuviin) ja konsentrisiin (keskustaan suuntautuviin). ''Vastaavuuden lain'' mukaan jokaista henkistä toimintoa vastaa ruumiin toiminto ja päinvastoin. Liikkeet ovat Delsartelle tunteiden osuvia ilmauksia, ne paljastavat ajatuksen ja kommentoivat puhetta. Hän näkee liikkeille kolme perusluokkaa: ruumiinosien vastakkaiset, samansuuntaiset ja peräkkäiset liikkeet. ''Vastaliikkeen periaate'' synnyttää harmonisen asennon ja harmonisen lihastoiminnan lait, jotka muodostuivat keskeisiksi vapaassa tanssissa ja uudessa voimistelussa. Keskustaliikunnan idea perustuu juuri peräkkäisyyden lakiin, sillä siinä liike alkaa ruumiin keskiosan suurista lihaksista ja niistä virtaa vähenevällä voimalla ääriosiin. Delsarten mukaan liikeaalto voi lähteä myös ääriosista ja siirtyä sieltä keskustaan. Suuri osa hänen teoriastaan on ruumiin eri osien ilmaisevuuden erittelyä. Pää edustaa älyä, ylävartalo tunnetta, alavartalo fyysistä elinvoimaa jne.
 
==Lähteet==
*Lähde
*Suhonen, Tiina, Teatteri-lehti no. 11–12/1980
 
[[Luokka:Tanssi]]