Ero sivun ”Johan Henrik Hästesko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ras (keskustelu | muokkaukset) p (w), kh |
p w |
||
Rivi 7:
Liikkalan sotaleirissä kirjoitetussa kirjeessä upseerit kertovat huomanneensa, että aloitettu sota on Ruotsin kannalta oikeudeton. Kirjoittajat toivoivat Ruotsin ja Venäjän naapurisopua ja esittivät, että tämän edistämiseksi Venäjä luovuttaisi Ruotsille [[Turun rauha]]ssa saamansa ns. [[Vanha Suomi|Vanhan Suomen]] alueen Kaakkois-Suomesta. Rauhantahtoaan vakuuttaakseen upseerit olivat jo vetäneet joukkonsa Ruotsin puolelle rajaa.
Liikkalan nootin allekirjoittivat kenraalimajuri [[Carl Gustaf Armfelt (nuorempi)|Carl Gustaf Armfelt]], eversti [[Sebastian von Otter]], eversti Johan Henrik Hästesko, kevyen jalkaväen pataljoonan päällikkö [[Per af Enehjelm]], everstiluutnantti [[Otto Klingspor]], yliadjutantti [[Karl Henrik Klick]] ja ratsuväen päällikkö [[Gustaf von Kothen]]. Kirjettä lähti viemää keisarinnalle majuri [[Johan Anders Jägerhorn]].
Sodan alettua heinäkuussa 1788 Hästesko komensi Turun jääkärirykmenttiä, joka eteni rajana olleelta Kymijoelta kohti Haminaa aina Husulaan saakka. Kuningas Kustaa III kulki joukkojen mukana. Husulassa [[31. heinäkuuta]] 1788 Hästesko ja Porin jääkärirykmentin komentaja Sebastian von Otter pyysivät kuningasta vetämään joukot omalle puolelle valtakunnan rajaa. Kuningas piti joukoille puhuttelun ja kysyi, ovatko ne valmiit seuraamaan häntä. Hästeskon yllyttämät Turun jääkärirykmentin miehet vaikenivat, ja kuningas jäi vaille joukkojen tukea. Kun Hästesko ja von Otter uudestaan pyysivät kuningasta vetäytymään, tämä luopui Haminan valtauksesta ja joukot lähtivät perääntymään kohti rajaa.
Rivi 13:
Hästesko pidätettiin [[1789]] osallisuudesta kapinaan. Hänet siirrettiin Tukholmaan sotaylioikeuden tuomittavaksi. Hästesko tuomittiin kuolemaan huhtikuussa 1790, ja hänet mestattiin 8. syyskuuta 1790 Tukholman Ladugårdslandstorgetilla.
Vaikka Liikkalan nootin allekirjoittajat ja kymmeniä muita Anjalan liiton miehiä tuomittiin kuolemaan, oli Hästesko ainoa, joka todella teloitettiin. [[Eino Jutikkala|Eino Jutikkala]] arvioi hänen muita kovemman kohtalonsa johtuneen toisaalta siitä, että hän oli yksi päätekijöistä, toisaalta siitä, että hän oli Husulassa puhutellut kuningasta loukkaavasti.
Kuningas [[Kustaa III]] sai tietää Liikkalan kirjeestä heti tuoreeltaan. Hän vaati komentaja Armfeltia kirjoittamaan kuninkaalleen uskollisuuden valan ja keräämään siihen upseereiltaan allekirjoituksen, jolla nämä lupaavat taistella vaikka viimeiseen mieheen. Valakirja syntyi, mutta se ei ollut aivan kuninkaan toivoma. [[Anjalan liitto]]kirjassa 113 upseeria kyllä vakuuttaa uskollisuuttaan, mutta he myös puolustavat Liikkalan miehiä ja vaativat muun muassa rauhaa, valtiopäivien koollekutsumista ja armeijan kotiuttamista.
| |||