Ero sivun ”Intiaanien pakkomuutot” versioiden välillä

p
typoja
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
p (typoja)
[[Thomas Jefferson]]in presidenttikaudesta alkaen Yhdysvaltojen politiikkana oli antaa intiaanien asua Missisippin itäpuolella jos he sopeutuivat yhteiskuntaan. Tämä tarkoitii asumista yhdessä paikassa, maan viljelemistä, yksityistä maanomistusta ja demokratian hyväksymistä.
 
Vuonna 1830 viisi ns. sivistynyttä heimoa asui edelleen Missisippin itäpuolella: [[chikasaw]]it, [[chotaw]]it, [[creek]]it, [[seminole]]t ja [[cherokee]]t. Monet heistä oliva omaksuneet useita euro-amerikkalaisen kulttuurin piirteitä, mm. kristinuskon. Cherokeilla oli oma kirjoitusjärjestlemäkirjoitusjärjestelmä, ja he julkaisivat sanomalehteä sekä cherokeen että englannin kielillä.
 
Kulttuurin mukautumisesta huolimatta heimojen asema ei ollut turvattu: jotkut euroopplaissyntyiseteurooppalaissyntyiset kokivat heimojen läsnäolon uhkana rauhalle ja turvallisuudelle, koska montet intiaanit olivat taistelleet Yhdysvaltoja vastaan aiemmissa sodissa Yhdysvaltoja vastaan, usein Espanjan ja Englannin aseistamina. Toiset uudisasukkaat taas himoitsivat heimojen asuttamaa maata.
 
Vuoden 1830 asetuksen jälkeen valtio teki eri heimojen kanssa "sopimuksia" joiden mukaan heimot suostuivat muuttamaan länteen, mm. Oklaholmaan ja Kansasiin. Cherokeet ilmoittivat että heidän kanssaan tehty sopimus ei ole pätevä, sillä se ei olut yhdenkään päätösvaltaisen cherokeen allekirjoittama. Georgialaisten himo päästä eroon cherokeista kiihtyi, sillä heidän maaltaan löytyi [[kultaryntäys|kultaa]]. Cherokeet julistivat maansa itsenäiseksi cherokee-valtioksi. Asiasta käytiin oikeutta [[Yhdysvaltain korkein oikeus|Korkeimmassa oikeudessa]] asti. Cherokeiden muutolle asetettiin määräaika. Sen umpeuduttua 7000 sotilasta pakotti 17 000 cherokeeta kulkemaan, enimmäkseen kävellen, pieni joukko jokilaivoilla, 1200 mailia (1800 km). Arviot kuumuuteen, vatsatauteihin ja nälkään kuolleiden määrästä vaihtelevat 424:stä (hallituksen silloinen virallinen luku) jopa 8000 henkeen. 4000 on yleisimmin kuultu arvio.
 
Vuonna 1835 semonolet kieltäytyivät lähtemästä Floridasta[[Florida]]sta. TsätäTästä sytti ''toinen semonolesota'', joka jatkui vuoteen 1842 ja päättyi Yhdysvaltojen voittoon.
Vuoden 1830 asetuksen jälkeen valtio teki eri heimojen kanssa "sopimuksia" joiden mukaan heimot suostuivat muuttamaan länteen, mm. Oklaholmaan ja Kansasiin. Cherokeet ilmoittivat että heidän kanssaan tehty sopimus ei ole pätevä, sillä se ei olut yhdenkään päätösvaltaisen cherokeen allekirjoittama. Georgialaisten himo päästä eroon cherokeista kiihtyi, sillä heidän maaltaan löytyi kultaa. Cherokeet julistivat maansa itsenäiseksi cherokee-valtioksi. Asiasta käytiin oikeutta [[Yhdysvaltain korkein oikeus|Korkeimmassa oikeudessa]] asti. Cherokeiden muutolle asetettiin määräaika. Sen umpeuduttua 7000 sotilasta pakotti 17 000 cherokeeta kulkemaan, enimmäkseen kävellen, pieni joukko jokilaivoilla, 1200 mailia (1800 km). Arviot kuumuuteen, vatsatauteihin ja nälkään kuolleiden määrästä vaihtelevat 424:stä (hallituksen silloinen virallinen luku) jopa 8000 henkeen. 4000 on yleisimmin kuultu arvio.
 
Samoin vuonna 1835 noin 15 000 creek-intiaania pakotettiin muuttamaan Alabamasta[[Alabama]]sta ja Georgiasta[[Georgia]]sta Canadian River -intiaanireservaattiin.
Vuonna 1835 semonolet kieltäytyivät lähtemästä Floridasta. Tsätä sytti toinen semonolesota, joka jatkui vuoteen 1842 ja päättyi Yhdysvaltojen voittoon.
 
Samoin vuonna 1835 noin 15 000 creek-intiaania pakotettiin muuttamaan Alabamasta ja Georgiasta Canadian River -intiaanireservaattiin.
 
Muita muuttoa vastustaneita heimoja olivat shawneet, ottawat, potawatomit, saukit ja foxit.