Ero sivun ”Punainen viiva (ooppera)” versioiden välillä

Kiannon ominta lajia olivat kriittiset ja hyvin realistiset kuvaukset [[Suomi|suomalaisesta]] talonpoikaiselämästä ja köyhyydestä. [[1909]] julkaistun romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1907, jolloin Suomessa pidettiin ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat vaalit. Tämä taas tapahtui [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän-Japanin sodan]] jälkimainingeissa kun Venäjän ote Suomesta oli heikentynyt. Vaikka tarinan perusteemat ovat hyvinkin synkkiä, ei romaani, eikä oopperakaan ole tunnelmaltaan erityisen masentava -– pikemminkin hahmoista paistaa läpi lähes sankarillinen, sympaattinen jääräpäisyys. Kertomuksen roistot ovat auktoriteetteja -– tunteeton [[pappi]] sekä riitaa kylvävä [[poliitikko]], joka lupaa muutoksia muttei ole enää läsnä kun niitä ei kuulukaan.

Topi ja hänen naapurinsa eivät tiedä, kuinka heidän tulisi rekisteröidä äänensä. He kuulevat koirien haukunnan, joka merkitsee karhun heräämistä talviunestaan. Huolimatta joidenkin varoituksista he menevät äänestyspäivänä uurnalle. Topin lähtiessä metsätöihin ansaitsemaan rahaa Riika odottaa muutoksia tapahtuvaksi -– mutta näkeekin lastensa menehtyvän aliravitsemukseen. Topi saapuu kotiin ja lapset haudataan. Uutiset kertovat että äänestys on voitettu. Yhtäkkiä kuuluu koirien haukuntaa sekä Topin ainoan lehmän ääni -– karhu on herännyt ja tappanut lehmän. Topi menee ulos ja käy taistoon karhua vastaan. Myöhemmin Riika löytää aviomiehensä ruumiin, jonka auenneen kurkun kohdalla on verinen, punainen viiva.

*[[1980]] -– [[Jorma Hynninen|Hynninen]], [[Taru Valjakka|Valjakka]], [[Usko Viitanen|Viitanen]], [[Jaakko Hietikko|Hietikko]]; Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri; [[Okko Kamu|Kamu]]. ([[Finlandia (levymerkki)|Finlandia]] 1576-51102-2)