Ero sivun ”Hidatsat” versioiden välillä

'''Hidatsat''' ovat intiaaniheimo [[Pohjois-Dakota]]ssa. He ovat asuneet arviolta lähemmäs 400 vuotta saman osavaltion alueella. Joskus heitä on arveltu olleen yli 3 000 henkeä. Hieman yllättäen hidatsat olivat [[maanviljelijä|maanviljelijöitä]] toisin kuin suurin osa muista tasankojen kansoista. He kuuluivat [[sioux]]ien kieliryhmään, vaikka sotivatkin kolmen vuosisadan ajan näitä vastaan. [[Ranskalaiset]] kutsuivat hidatsoja [[gross ventre]]iksi. Nimi tarkoitti "isomahoja" ja oli kahdessakin mielessä harhaanjohtava. Ensinnäkään hidatsat eivät olleet vatsakkaita. Toiseksi heidät sekoitettiin [[algonkin]]-kieliryhmän [[atsina]]-heimoon, joka asusti [[Montana]]ssa ja joita kutsuttiin niin ikään gross ventreiksi. Sekaannuksen aiheutti tasankojen [[merkkikieli]], jossa kummankin kyseisen heimon nimi ilmaistiin samanlaisella käsimerkillä, joka kuvasi suurta vatsaa. Läpi 1700-luvun ja osin seuraavallakin vuosisadalla hidatsat tunnettiin [[minnetaree]]-intiaaneina. Nimi oli pohjois-Dakotan ensimmäisten asukkaiden [[mandanit|mandan]]ien antama ja tarkoitti "joen yli tulleita". Mandanit olivat nähneet miten hidatsat ylittivät [[Missouri (joki)|Missouri]]-joen.

Vuonna [[1837]], kun valkoisten siirtolaisten mukanaan tuomat sairausepidemiat hävittivät enimmän osan kolmesta suuresta minnetaree kylästä [[Knive]]-joen rannoilla, muuttui heidän nimensä hidatsoiksi. Nimi tuli suurimman kylän mukaan, jonne kuolettavista taudeista hengissä selvinneet kerääntyivät ottamaan vastaan epävarmaa tulevaisuutta. Heihin yhdistyi vajaa 200 mandania, jotka olivat yhä elossa isorokkoepidemian[[isorokko]]epidemian jäljiltä. Kun he sitten vähän myöhemmin liittoutuivat [[arikarat|arikara]]-intiaanien kanssa, oli kasassa kolmen heimon liitto, joka monen vuosikymmenen ajan taisteli urheasti siouxien sotajoukkoja vastaan.

Hidatsoista kehittyi 1700-luvun aikana tärkeä kauppakansa, joka osti ja myi kaikkea mitä siihen aikaan pidettiin tärkeänä. [[Hevonen|Hevoset]] olivat suurin myyntivaltti. Niitä välittyi paljon lounaasta ja lännestä. [[Utet]], [[kiowat]] ja [[shoshonit]] olivat erikoistuneet hevosten myyntiin. Pohjois-Dakotan joistakin hidatsa-, mandan- ja arikarakylistä muotoutui oman aikakautensa [[kauppakeskus|kauppakeskuksia]]. Kaukaisiakin heimoja vaelsi kaupantekoon. Lähes kaikki halusivat ratsuja. Myös eurooppalaiset tehdastuotteet, kuten kiväärit[[kivääri]]t ja [[veitsi|veitset]], olivat kysyttyä tavaraa. Biisoninnahkaiset viitat ja parkittu nahka kuuluivat nekin haluttuihin tuotteisiin. Lisäksi tarjolla oli erinomaista hidatsojen itseviljelemää tupakkaa[[tupakka]]a ja paljon kaikkea muuta kalliista eurooppalaisista vaatteista lähtien, puhumattakaan halvoista helyistä, jotka kiinnostivat intiaaninaisia. Erikielisten kansojen kaupankäynnin helpottamiseksi kehitettiin erityinen merkkikieli, joka suuresti helpotti kaikenlaista kanssakäymistä. Myös valkoiset turkismetsästäjät vierailivat näissä intiaanien markkinakeskuksissa ja

heidän kauttaan kulkeutui paljon hyödyllistä tavaraa myytäväksi. Yhdysvaltalainen kauppias Charles McKenzie oli vuonna [[1805]] nähnyt miten lähes 2000 crow-intiaanin joukko oli tullut kaupantekoon hidatsakylään. Crowt olivat majoittuneet lähistölle pystyttämällä sinne useampia satoja [[tiipii]]-telttoja. Tämän jälkeen kauppoja oli tehty pitkään,eikä ihme. Vastakkain oli kaksi tasankojen kovinta kauppakansaa,jotka joskus olivat olleet vielä samaa kansakuntaakin.

Kaupankäynti ei kuitenkaan vienyt aivan kaikkea hidatsain ajasta, sillä välillä he ehtivät myös käydä sotaa[[sota]]a. Jos siouxit olivatkin suurin ja mahtavin heidän vihollisistaan, niin myös hieman pohjoisenpana asuvat assiniboinet muodostivat selvästi erottuvan uhan. Osa sodista syntyi kiistoista [[metsästysmaa|metsästysmaista]]. Hidatsat, vaikka olivatkin maanviljelijöitä, harrastivat myös jossakin määrin metsästystä tasangoilla. Näillä retkillä he alun perin törmäsivät metsästeleviin assiniboineihin. Kahakoita käytiin lukuisia. Kumpikin kansa liikkui ratsuin, joten myös taistelupaikat samoin kuin vastustajatkin muuttuivat. Välillä hidatsat ottivat yhteen cheyennien kanssa, jotka hekin metsästelivät monesti samoilla alueilla kuin edellä mainitut. Hidatsat osasivat olla hyvinkin sotaisia ja vetivät useita kertoja rauhalliset naapurinsa mandanit mukaan sotatoimiin. Kun sairausepidemiat sitten 1830-luvulla tuhosivat suuren osa hidatsoja, niin voimasuhteet tasangoilla muuttuivat. He joutuivat välillä turvautumaan amerikkalaisten[[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisten]] apuun selvitäkseen muiden heimojen, eritoten siouxien, hyökkäyksistä. Luja liitto, jonka hidatsat olivat tehneet mandanien ja arikarojen kanssa, auttoi heitä selviytymään monista yhteenotoista ja kaikki kolme heimoa onnistuivat sinnittelemään yhdessä selvisivät läpi sotaisan 1800-luvun, vaikka heidän yhteinen lukumääränsä ei ollutkaan kovin suuri.

Mandanien naapuriksi muuttaminen oli aikaansaanut hidatsojen oman kulttuurin[[kulttuuri]]n asteittaisen katoamisen, kunnes jäljellä olivat vain rippeet omista tavoista. Tärkein mandaneilta omittu [[seremonia]] oli [[aurinkotanssi]]. Siinä pääsivät esille monet kärsimyksen eri muodot. Sama rituaali oli suurimmalla osalla tasankojen kansoista, joskin se kaikilla oli vähän erilainen. Hidatsojen klaanijärjestely oli sekä [[matrilineaalinen]], että [[patrilineaalinen]]. Ensin mainittu soi myös [[nainen|naisille]] omat seuransa. [[Äiti|Äidiltä]] tyttärelle saattoi periytyä paljon valtaa. Naisilla oli seremonioissa tärkeitä rooleja ja heidän merkityksensä oli suuri myös sosiaalisessa elämässä. Jopa heimoneuvostoissa oli istunut naisia päättämässä tärkeistä asioista. Vaikka valta olikin pitkälle perittyä, sitä saattoi ansaita myös muuten. Sotilas[[Soturi]] saattoi parhaiten kasvattaa ansiolistaansa[[ansiolista]]ansa ottamalla taisteluissa [[sotasaalis]]ta. Se lisäsi arvovaltaa muiden silmissä.

Maanviljelyn suojeluäidille riitti,kun hänelle uhrattiin kuivattua lihaa. Eräs hieman etelämpänä asuva kansa, [[pawneet]], uhrasivat hieman samanlaiseen tarkoitukseen nuoria ja kauniita neitoja, jotka oli siepattu naapuriheimoilta. Asuntona hidatsoilla oli [[maamaja]]t samaan tyyliin kuin naapureillaan mandaneilla. Tosin metsästysretkillä he siirtyivät väliaikaiseen [[tiipii]]-majoitukseen,koska yhdessä paikassa ei viivytty pitkään. Lisäksi hidatsat harrastivat suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa tapaa: he [[sauna|saunoivat]]. Saunominen tapahtui telttasaunoissa ja tämän jälkeen vilvoiteltiin menemällä uimaan. Kylät sijaitsivat jokivarressa,joten uinti oli helppo suorittaa saunassakäynnin yhteydessä. Tapa oli käytössä joillakin muillakin preerian kansoista.

Nykyään hidatsat,arikarat ja mandanit asuvat lähes vanhoilla alueillaan keskisessä Pohjois-Dakotassa [[Fort Berthold]]in territoriossa. Heidät tunnetaan MHA-nationina. Nimi tulee heidän heimonimensä alkukirjaimista. Reservaation koko maa-alue käsittää 988 000 eekkeriä,joista puolet on yksityisessä intiaaniomistuksessa. Missouri-joki virtaa alueen poikki jakaen sen kolmeen erilliseen osaan. Pohjoiset ja itäiset alueet ovat hedelmällistä viljelymaataviljelysmaata, lännestä ja etelästä taas löytyy enimmäkseen ruohoaavikkoa[[ruohoaavikko]]a. Kaikkiaan näitä kolmen heimon jälkeläisiä asuu seudulla yli 8000 henkeä. Omaa kulttuuria elvytetään ja jokaisen heimon kieltä opetetaan heidän kouluissaan. Sääolosuhteet ovat talvisin kylmät ja kesäisin kuumat. Tornadot[[Tornado]]t,ukkosmyrskyt[[ukkosmyrsky]]t, [[raesade|raesateet]] ja monet muut ilmaston[[ilmasto]]n ilmiöt ovat hyvin tyypillisiä reservaation asukkaille. Mutta hidatsat,mandanit ja arikarat ovat tottuneet elämään nopeiden säänmuutosten kanssa koko historiansa ajan. Tärkeintä on,että he ovat