Ero sivun ”Suomi-kuva” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Katso myös: suomettuminen ) |
Laajensin artikkelin koskemaan myös suomalaisten omia Suomi-kuvia ja otin mukaan historiaa. |
||
Rivi 1:
== Suomi-kuvan historiaa ==
Suomalaiset ovat usein olleet Suomi-kuvasta huolissaan sekä suomen tuntemattomuuden vuoksi, että myös siksi, että suomalaisista on liikkunut maailmalla monia vääriä käsityksiä. Eräs vanha suomi-kuvan rasite on käsitys siitä, että suomalaiset olisivat [[mongolidi]]nen tai muuten [[rotu|rodullisesti]] poikkeava kansa (''katso myös'': [[suomalaisten alkuperä]]). Väitteeseen usein liittyi [[rasismi|rasistinen]] käsitys mongolidien alemmuudesta. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi-kuva sai taakakseen kommunismiin tai neuvostoliittoon yhdistäviä mielleyhtymiä. Esimerkiksi monet amerikkalaiset luulivat, että Suomi kuului Neuvostoliittoon tai itäblokkiin. Monet suomalaiset pelkäsivät, että länsi jättäisi Suomen oman onnensa nojaan mahdollisen konfliktin puhjetessa. Suomalaista ruokaa on pidetty Suomessa erityisen puhtaana, mutta lännessä on neuvostoliiton aikaan liikkunut käsityksiä jopa siitä, että suomalainen ruoka olisi poikkeuksellisen radioaktiivista johtuen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta.▼
Varhaisimmat Suomi-kuvat ovat peräisin keskiajalta. Muiden muassa bremeniläinen kaniikki Adam ja tanskalainen oppinut Saxo, liikanimeltään Grammaticus, kirjoittivat Suomesta. Se oli heille outojen ja voimallisten olioiden, amatsonien, koiranpäiden, kyklooppien ja hihnajalkaisten, asuttama maa. Nämä varhaiset Suomea koskevat tekstit ammensivat matkakirjallisuudesta. Ne olivat merimiehille ja muille matkalaisille suunnattuja varoituksia, joissa kehotettiin karttamaan puheena olevia seutuja. Erityisesti korostettiin suomalaisten pelottavia loitsutaitoja, jotka saattoivat vieraat kulkijat hämmennyksiin. Saxo Grammaticus esimerkiksi sanoi suomalaisten loihtineen epämieluisten tunkeilijoiden eteen vuoria ja vesiputouksia niin, että näiden matkanteko vaikeutui.
Ruotsin suurvalta-ajalla, 1600-luvulla, ruotsalaiset historioitsijat alkoivat kuvata Suomea valtakunnan omistusten inventoimiseksi. Näin syntyivät niin kutsutut paikallishistoriat, joista tunnetuin on [[Daniel Juslenius|Daniel Jusleniuksen]] kirjoittama "Suomalaisten puolustus" ("Vindiciae Fennorum", 1703). Juslenius asetti teoksessaan vastakkain kaksi Suomi-kuvaa: suomalaisten ja ulkomaalaisten. Jälkimmäisten usein suomalaisia halventaneet merkitykset Juslenius torjui ulkomaalaisten tietämättömyytenä. Itse hän suitsutti Suomea kaikenpuolisesti. Maa oli hedelmällinen ja kansa oli keksinyt jopa kirjoitustaidon.
Valistuksen ja Ruotsin suurvalta-ajan menettämisen myötä Suomi-kuvista karsittiin kuvatun kaltaisia "villiversoja", kuten Suomen historian isänä pidetty [[H. G. Porthan]] kotimaan ylistyksiä kommentoi. Koitti skeptisyyden aika, jolloin Suomi-kuvaa yritettiin luoda aidoista, kirjoitetuista lähteistä käsin eikä vain mielikuvituksesta. Lähteitä oli kuitenkin tarjolla vähän. Suomi oli periferiaa eikä sillä ollut sellaista suurta menneisyyttä kuin monilla keski-Euroopan kansoilla. Syntynyt Suomi-kuva oli karu. Porthanin mukaan Suomi ei olllut vielä kelpoisa elinalusta, vaan se oli vasta muokattava sellaiseksi.<ref>http://kirjatohtori.blogspot.com/2007/06/suolatut-sakeet.html</ref>
1800-luvulta lähtien Suomi-kuvaan kohdistui voimakasta kiinnostusta. Muotiin tulleen kansallisromantiikan hengen mukaisesti haluttiin osoittaa, että Suomi on itsenäinen maa ja suomalaiset kansakunta. Tällä oli poliittista merkitystä, sillä haluttiin, että suomalaiset voisivat enemmän päättää omista asioistaan. Suomi-kuvan muotoiluun osallistuivat mm. [[Adolf Iwar Arwidsson|A. I. Arwidsson]], [[J. L. Runeberg]] ja [[Zacharias Topelius|Z. Topelius]], joista jälkimmäisen kristalloima Suomi-kuva elää edelleen tänä päivänä pitkälti [[Maamme kirja|"Maamme kirjan"]] perintönä. Suomi-kuvan rakentaminen keskittyi vahvasti nimenomaan taiteeseen ja kirjallisuuuteen, sillä haluttiin osoittaa, että suomalaiset kykenivät omintakeiseen ja korkeatasoiseen kulttuuriin. Suomalaisten erikoislaatuisuudeksi ei haluttu nähdä urhoollisuutta sodassa. Suomi-kuvan varhaisiksi voitoiksi katsottiin esimerkiksi [[Kalevala]]n ja myöhemmin karelianistisen taiteen ja Sibeliuksen saama kansainvälinen huomio.
Suomalaiset ovat kautta aikojen olleet Suomi-kuvasta huolissaan paitsi Suomen tuntemattomuuden vuoksi, myös siksi, että
▲
== Suomi-kuva tänään ==
Suomi-kuvan kirkastaminen on ollut suomalaisille tärkeää. Kansallinen retoriikka on pesiytynyt etenkin urheiluun, joka on nähty Suomi-kuvan kannalta myönteiseksi. Monien urheilijoiden sanotaan urheilleen Suomen maailmankartalle.<ref>http://terra.oulu.fi/psms/julkaisut/tervo/14_AlueYmp.pdf</ref> <ref>http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00068.pdf</ref> Viime aikoina Suomi-kuvaan ovat eri tavoin vaikuttaneet myös esimerkiksi [[Nokia (yritys)|Nokia]], [[tietoyhteiskunta]], [[koulutus]], [[musiikki]] ja [[terveydenhuolto]], [[doping]]-skandaali, [[ydinvoimala]]hankkeet, metsien hakkuut ja paperitehtaiden perustamiset maailmalle.
== Lähteitä ==
* Daniel Juslenius, "Suomalaisten puolustus", käänt. Juhani Sarsila. SKS, Helsinki, 1994. Latinankielinen alkuteos vuodelta 1703.
* Aira Kemiläinen, "Suomalaiset, outo Pohjolan kansa. Rotuteoriat ja kansallinen identiteetti.", SHS, Helsinki, 1993.
* Matti Klinge, "Suomen sinivalkoiset värit", Otava, Helsinki, 1981.
* Päivi Rantanen, "Suolatut säkeet. Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen." SKS. Helsinki 1997, ISBN 951-717-947-2. E-kirjana Päivi Kannisto, Ellibs, Turku, 2007, ISBN 978-952-99867-3-6 (PDF).
* Gabriel Rein, "Suomi ja suomalaiset ulkomaan kirjallisuudessa 1500-luvulla ja 1600-luvun alkupuoliskolla", SKS, Helsinki. 1909.
* Saxo Grammaticus, Gesta Danorum, noin vuodelta 1200. Suomea koskevat osuudet suomennettu teoksessa Messenius, Johannes, "Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita", SKS, Helsinki, 1988.
==Viitteet==
<references/>
== Katso myös ==
| |||