Ero sivun ”Ensio Tiira” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Elo (keskustelu | muokkaukset)
f
fixattu vanhan radiohaastattelun pohjalta
Rivi 3:
Tiira liittyi muukalaislegioonaan 1950-luvun alussa. Hän pakeni [[23. helmikuuta]] [[1953]] yhdessä [[Ruotsi|ruotsalaisen]] Fred Ericssonin kanssa ''Skaubryn''-nimiseltä laivalta, joka kuljetti yksikköä, jossa Tiira palveli, sotaan [[Indokiina]]an. Matkaan lähtiessään heillä oli varusteinaan kahdet [[pelastusliivit]], pullollinen [[viini]]ä, ruokaa, muovipussi, peilinsirpaleita, kaksi melaa, kampa, taskulamppu ja kaksi linkkuveistä.
 
PakomatkallaanKaksikko helähti kuitenkinpakomatkalleen joutuivatSumatran eksyksiin,saaren jalähettyviltä. ruokaHeillä oli näköyhteys Sumatran kärkeen mutta merivirrat veivät lautan kauemmas merelle. Ruoka loppui heiltä jo matkan toisen päivän iltana. Sen jälkeen he yrittivät pysytellä hengissä pyydystäen vedessä olevia kaloja ja äyriäisiä ja keräämällä sadevettä juomapulloon. Suurimman osan ajastaan he käyttivät riidellen suunnasta ja tähyillen laivoja.
 
Matkan seitsemäntenätoistakahdeksantenatoista päivänä Fred Ericsson kuoli kuumuuteen, nälkään ja janoon. Tiira säilytti hänen ruumiistaan mahdollisimman kauan lautalla, sillä ennen Ericssonin kuolemaa he olivat tehneet sopimuksen, että jos toinen heistä kuolisi, jäljelle jäänyt hautaisi hänen ruumiinsa päästyään maihin. Kaksi päivää myöhemmin ruumis alkoi mädätä, ja matkan 25. päivänä Tiira joutui pudottamaan ruumiin veteen ja se joutui [[hai]]den syömäksi.
 
Tiira oli kuolemaisillaan nälkään ja janoon, kun englantilainen ''Alendi Hill'' -niminen laiva löysi hänet [[27. maaliskuuta]] 1953. Normaalipainoltaan 57 kiloinen Tiira oli kuihtunut 25 kiloiseksi. Aluksi Tiira eli pelkällä vedellä, maidolla ja munanmurusilla. Ensimmäisen ateriansa, kulhollisen keittoa, hän nautti [[1. huhtikuuta]] 1953 [[Singapore]]n sairaalassa. Toukokuussa hän matkusti takaisin Suomeen ''Wiima''-nimisellä laivalla.
 
Ensio Tiira kirjoitti kokemuksistaan kirjan nimeltä ''Epätoivon lautta'', joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna [[1954]] kustannusosakeyhtiö Tammen kustantamana. ''Epätoivon lautta'' on saavuttanut menestystä monilla kielillä, esimerkiksi [[englannin kieli|englanniksi]], [[espanjan kieli|espanjaksi]], [[saksan kieli|saksaksi]] ja [[italian kieli|italiaksi]]. Radioteatteri on tehnyt kirjasta 23-osaisen luentasarjan. Se esitettiin [[Radio Suomi|Radio Suomessa]] vuonna 2006.