Tietokoneohjelmalla ei olisi paljoakaan merkitystä, mikäli se ei pystyisi kommunikoimaan millään tavalla ympäristönsä kanssa. Tämän vuoksi jokaiseen tietokoneohjelmaan liittyy yksiulkoisia tai useampi ulkoinen rajapintarajapintoja, jonka avulla ohjelmalle voidaan antaa syötteita ja jonkajoiden avulla ohjelma voi kommunikoida ympäristönsä kanssa tai antaa muille ohjelmille tai oheilaitteille mahdollisuuden kommunikoida itsensä kanssa. Esimerkikiksi lämpömittariin liitetty anturi voi lähettää väyläsignaalin, jonka muodostamalähettämän sähköinenarvon lämpötilanperusteella arvo välitetään ohjelman muistiavaruuteen tai porttiin, josta ohjelmatietokoneohjelma voi sen esimerkiksi tietyllä mikroprosessorin käskyllä tai sovitulla rajapintakutsulla lukea. Ohjelma voi edelleen ohjata halutessaanrakennuksen erilaisia oheislaitteita ulkoisten rajapintojen avullalämpötilaa.
Tietokoneohjelman ohjaama tai tietokoneohjelmaa ohjaava ympäristö voi olla fyysinen tai virtuaalinen ympäristö - se voi siis koostua fyysisistä laitteistoistaoheislaitteista tai mahdollisesti toisistamuista tietokoneohjelmista. Koska erilaisia ympäristöjä, joissa ohjelma voi toimia voi olla teoriassa rajaton määrä, ohjelmien tarvitsemia ulkoisia rajapintoja on pyritty standardoimaan. Mitä vakiintuneempi ulkoinen rajapinta on, sitä useampi tietokoneohjelma sitä pystyy käyttämään ja sitä kestämäpi hyöty rajapinnasta saavutetaan. Tietotekniikan suurimmat kehitysaskeleet ovatkin usein olleet ulkoisten rajapintojen onnistuneita vakiintumisia, esimerkiksi mikroprosessorien käskykannan vakiintuminen tai käyttöjärjestelmien toimintaperiaatteiden yhtenäistyminen.
Tietokoneohjelman kommunikointi ympäristön kanssa voi tapahtua [[Synkroninen_kommunikaati|synkronisesti]] tai [[Asynkroninen_kommunikaatio|asynkronisesti]]. Lisäksi ohjelma voi sallia itsensä [[Keskeytyssignaali|keskeytettävän]] tietyn ulkoisen tapahtuman toimesta. Vaihtoehtoisesti ohjelma voi aika-ajoin tarkkailla ulkoista maailmaa lukemalla ulkoisen rajapinnan kautta tilatietoa.
