Ero sivun ”B12-vitamiinin sitoutuminen transkobalamiiniin” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 42:
Kobalamiini voi sitoutua vetysidoksin ensin joko α- tai β-domeeniin. Kun sitoutuminen jompaan kumpaan on tapahtunut, domeenit liikkuvat lähemmäksi toisiaan ja B<sub>12</sub>-vitamiini ”kapseloidaan” sitoutumispaikkaansa. Sulkeutuminen tapahtuu yhdessä vaiheessa ja sen nopeusvakio on noin 107-108 M<sup>-1</sup>s<sup>-1</sup>. Sitoutumisnopeuden tarkastelussa on muistettava, että kobolttiatomin ylempään aksiaaliseen asemaan voi olla koordinoituneena esimerkiksi syano- tai itriloryhmä (CN- tai N3-) tai vesi, kuten aquokobalamiinin tapauksessa. Kobolttiin sitoutuva histidiinitähde ei syrjäytä CN- tai N3-ryhmää, mutta aquokobalamiinin sitoutuessa havaitaan toinen hitaammin tapahtuva sitoutumisvaihe, joka itse asiassa kuvaa veden substituutiota histidiinillä. Veden koordinaatiosidos kobolttiatomiin on sen verran heikompi, että melko vapaasti α7- ja α8-heliksien välissä liikkuva histidiini voi syrjäyttää vesimolekyylin, vaikka H<sub>2</sub>O → His substituutioreaktion aktivaatioenergia onkin kohtuullisen korkea 120 kJ mol<sup>-1</sup>.
 
Ohjattu mutageneesi-kokeissa todettiin, että TC:n Ser-174-Thr-186 -jakson sisältämien [[seriini]]-, [[aspartaatti]]- ja [[treoniini]]tähteiden osittainen korvaaminen hydrofobisemmalla alaniinilla hävittää TC:n kyvyn sitoa B12B<sub>12</sub>-vitamiinia, mutta esimerkiksi yhden vetysidoksen (Asp-176) poistaminen ei vaikuta sitomiskykyyn mitenkään. Tämä tukee aiemmin esitettyä havaintoa sitoutumisen ”epäselektiivisyydestä”, eli siitä ettei se, kumpaan alayksikköön B<sub>12</sub> ensimmäisenä sitoutuu ja vetysidosten tarkka lukumäärä tai se, kummalta alayksiköltä ne ovat peräisin, ole sitoutumisen kannalta niin olennaista. Transkobalamiinilla on joka tapauksessa kyky sitoa kobalamiinia ja eri kobalamiinijohdannaisia nopeasti ja tiiviisti.
 
B12B<sub>12</sub>-vitamiinin tiivis sitoutuminen plasmassa esiintyvään kantajaproteiiniinsa on siis
hyvä esimerkki siitä kuinka vesiympäristössä liukoinen ja suurikokoinen molekyyli saadaan
kuljetettua turvallisesti proteiinivaipan sisällä soluihin ja sitä tarvitseville entsyymeille.