Ero sivun ”Eriste” versioiden välillä

{{Korjattava|/Määritelmä}}

[[Kuva:High-voltage Transmission Insulator 2005.JPG|thumb|Korkeajännitelinjan sähköneristin]]

'''[[lämpöeriste|'''Lämmöneriste]]''']] puolestaan [[johtuminen|johtaa]] huonosti [[lämpö]]ä. [[Rakennustekniikka|Rakennustekniikassa]] käytettyjä lämpöeristeitä ovat muun muassa mineraalivillat ([[lasivilla]] ja [[vuorivilla]]), puukuitueriste ([[selluvilla]]), pellavakuitueriste, [[sahanpuru]], puu[[kuitulevy]]t, EPS- ja XPS-levyt ([[polystyreeni]]) ja [[polyuretaani]]. Myös puuvillavanua ja puuhakelevyä on käytetty eristeenä. Uudempi tulokas on ''aerogeeli''.

Lämmöneristeen eristyskykyä kuvaa sen '''lämmönjohtavuus''', joka parhailla eristeillä on suuruusluokkaa 0,05 W/Km². Eristeissä lämmön johtuminen on yleensä lähes lineaarinen ilmiö, joten karkeana sääntönä voidaan pitää että eristekerroksen kaksinkertaistaminen myös kaksinkertaistaa eristyskyvyn. Valmiissa rakenteessa tapahtuu lämpöhävikkiä muun johtumisen, konvektion[[konvektio]]n ja säteilylämmönsiirron myötä ja nämä muuttavat lineaarisuutta, mutta niden vaikutus on oikein suunnitelluilla rakenteilla vähäinen.

Äänen eristäminen voi perustuu massaan, ilmatiiviyteen ja rakenteiden [[resonanssi]]in. Massivinen, painava rakenne eristää hyvin ääntä. Tähän perustuvat esimerkiksi ääntä eristävät rakennusten betoni-, harkko- ja tiilirakenteet. Kevyt rakenne voidaan rakentaa värähteleväksi, jolloin tuo rakenteen pienoinen muutos absorboi äänen energian. Tyypillisiä ovat erilaiset kevyet mineraalivillaeristeiset levyrakenteet.