Ero sivun ”Tuhatvuotinen valtakunta” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Käyttäjän 85.157.167.227 (keskustelu) muokkaus 2996008 kumottiin
Rivi 8:
 
{{Täsmennyssivu}}
Johanneksen ilmestystä ei pitäsi käyttää ydinopin lähteenä koska se sisältää paljon kuvakieltä, ja on vaikeaselkoinen, mutta sitä tulee selittää Raamatun Profeetoiden, Evankeliumeiden ja Apostolien kirjeiden selvillä kohdilla, uskon opin mukaisesti. Kiliasmi eli oppi tulevaan tuhatvuotiseen valtakuntaan on harha-oppi. mm. Apostolien teot 2:16-21 kohta ilmaisee, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeistä aikaa sanotaan viimeiseksi ajaksi ja viimeiseksi päiviksi, tarkoittaen myös sitä, ettei tämän ajan jälkeen enää tule mitään muuta ajanjaksoa kuten esim. 1000 vuotta, (sillä eihän tämä nykyinen aika silloin voisi olla viimeinen) ennen viimeistä päivää, jolloin koko nykyinen maailma tulee hävitetyksi. Myös apostoli Pietari kirjoittaa selvästi kohdassa 2.Piet. 3:4-13, jossa selkeästi yhdistetään tämä 1000 vuoden vertauskuvallinen ilmaisu tähän seurakunnan aikaan, jota myös sanotaan morsiamen ajaksi, jolloin saarnataan lakia ja evankeliumia, että kaikki tulisivat parannukseen Kristuksessa Jeesuksessa, että heidän syntinsä pyyhittäisiin pois Jumalan edessä ja he silloin ovat Kristuksen valtakunnan osallisuudessa, joka on iankaikkinen, että tässä lopun ajassa armo hallitsisi eikä synti (Room. 5:18-21).
 
Myös sana niinkuin ei merkitse samaa kuin on. Kiliasmi vetää ajatukset maallisiin, hengellisten sijasta hämärtäen uskoa. Jeesus itse sanoi, ettei hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta (Joh.18:36). Armovälineet: Evankelumin sana (lakia ja evankeliumia, että usko syntyisi, jonka Jumala vaikuttaa), kaste, ehtoollinen ja avainten valta (rippi=synnintunnustus ja synneistäpäästö, saarnaviranhaltijan kautta Jumalan nimessä, jolloin se on itsensä Jumalan anteeksiantamus, myös uskova voi toiselle kahdenkesken julistaa synnintunnustuksen jälkeen syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen Kristuksen nimessä ns. yleisen pappeuden myötä). Armovälineet tarjoavat tämän armon ihmiselle ilman hänen tekojaan, Jumalan sulasta laupeudesta, tahdosta ja asetuksesta. Uskova myös joka päivä tunnustaa syntinsä Isä meidän rukouksessa. Me teemme joka päivä syntiä lihan tähden vaikka emme tahdo. Me emme pelastu lain tekojen kautta, vaan uskon kautta Kristukseen Jeesukseen. (Kts. mm. luvut Kol.1-3, Room.3-8, Efe.1-6, Tiit.3 jne.)
 
Toinen kiliasmissa usein käytetty kohta on Joh.5:28-29. Tästä kohdasta jää usein huomioimatta se tosiasia, että kaikki tulevat esiin viimeisenä päivänä, jolloin on toinen julkinen ylösnousemus. Kristus nousi esikoisena ruumiillisesti. Kristukseen uskovat ovat osallisina Kristuksen ylösnousemuksessa uskon kautta (Ilm. 20:5-6) joka on myös elämän ylösnousemus. Samaten kun hän sanoo kohdassa Joh. 5:24-25; ettei hänen sanaansa kuuleva ja uskova joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään, eli syntynyt uudesti ja siirretty perkeleen valtakunnasta Kristuksen kirkkauden valtakuntaan uskon kautta hänen nimeensä; jolloin uskovat hallitsevat hänen kanssaan armovaltakunnassa (=taivasten valtakunta), eli ihmistä ei sisällisesti hallitse enää synti epäuskoineen; vaan armo ja totuus. Toisin sanoen, omatunto eli sydän on Kristuksen oma, eikä laki sitä enää syytä synnistä. Kun Ilmestyskirjan kohta 20:5 sanoo, että muut kuolleet eivät vironneet eloon kuin vasta 1000 vuoden lopussa niin se viittaa tähän maailman lopussa tapahtuvaan toiseen julkiseen ylösnousemukseen. Tarkoittaen tässä tapauksessa epäuskoisia, jotka ovat siis hengellisesti kuolleet ja ovat synnin vallan alla, sillä Joh. 5:24-29 kohta ilmaisee epäuskoiset niiksi jotka ovat pahaa tehneet ja tulevat silloin tuomion ylösnousemukseen (jos jäävät epäuskoonsa kuolemaan saakka). Kts. myös Dan 12:1-4, Joh.16:7-33. Joh. 11:20-26. 1. Joh. 1-5 luku. Matt. 24:21-51, 25:1-13.
 
Kristukseen uskovana kuolleet, elävät Jumalalle kts. Matt.22:29-33 ja he nukkuvat levossa, mutta samalla elävät Jumalan yhteydessä. Joh.11:11-14. Raamattu 1933/38