Versio 30. huhtikuuta 2007 kello 14.32 muokkaa Hautala (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 43 329 muokkausta p kielen- tai muuta huoltoa AWB ← Vanhempi muutos		Versio 6. kesäkuuta 2007 kello 13.49 muokkaa kumoa Hautala (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 43 329 muokkausta p kielen- tai muuta huoltoa, Typos fixed: parett → pareitt, AWB Uudempi muutos →
Rivi 31: === Alku linssien valmistajana: Super, Ultra, Micro ja Auto Panatar === Panavisionin perustivat [[Robert Gottschalk]] ja [[John Richard Moore]] vuonna 1953 [[Westwood]]issa, [[Kalifornia]]ssa. Gottschalk oli aiemmin keksinyt vahingossa [[anamorfinen optiikka\|anamorfisen linssin]] uudelleen testatessaan elokuvakameralle kehitettyä laatikkoa, jolla voi kuvata veden alla. Gottschalk ja Moore kuvasivat tämän jälkeen anamorfista testimateriaalia [[16-millimetrin filmi\|16-millimetrisellä]] kameralla, joka päätyi elokuvateattereiden valkokankaita valmistaman [[Radiant Manufacturing Corporation]]in toimitusjohtaja [[Harry Eller]]in nähtäväksi. Eller tarjosi Gottschalkille ja Moorelle mahdollisuutta valmistaa anamorfisia projektiolinssejä [[CinemaScope]]-esityksiä varten, koska [[Bausch & Lomb]], CinemaScope-optiikan alkuperäinen valmistaja ei voinut toimittaa tarpeeksi esityslinssejä teattereille. Panavisionin ensimmäiseksi myyntiartikkeliksi päätyi näin Super Panatar -linssit, jotka olivat tavallisen projektiolinssin eteen asennettavia [[prisma (optiikka)\|prismoja]], jotka muuttivat CinemaScope-filmin kuvan oikeaan kokoonsa. Panavision sai myytyä Super Panatareja 300 paria (linssejä myytiin ~~parettain~~pareittain koska jokaisessa elokuvasalissa on kaksi projektoria) vuoden 1954 alussa, johon vaikutti suuresti linssien halpa hinta. Super Panatarien etuihin kuului myös sen säädettävyys, jolloin niillä voitiin esittää myös esimerkiksi [[Superscope]]-elokuvia. Panavision päivitti projektiolinssinsä vielä seuraavana vuonna julkaistuaan Ultra Panatarin. Uusi linssi oli huomattavasti kevyempi, niin sanottu oikea linssi, joka asennettiin fyysisesti projektiolinssiin kiinni, eikä vain sen eteen. Panavisionin seuraava tuote oli vuoden 1954 lopussa julkaistu Micro Panatar -linssi, jota käytettiin CinemaScope-elokuvien [[Elokuvien jälkituotanto\|jälkituotannossa]]. Linssillä voitiin kutistaa CinemaScope-elokuvan kuva oikeaan kokoonsa, joten sen tärkein käyttötarkoitus oli tuottaa CinemaScope-elokuvista esityskopioita perinteisessä esityskopioformaatissa. Keksintö oli tärkeä, koska tuohon aikaan kaikissa elokuvateattereissa ei ollut mahdollisuutta esittää anamorfisessa formaatissa olevia elokuvia, ja ennen Micro Panatarin keksimistä CinemaScope-elokuvista jouduttiin kuvaamaan samaan aikaan kaksi eri versiota, toinen anamorfiseen esitykseen kykeneville elokuvateattereille ja toinen muille. Rivi 61: === Panavision digitaalisella aikakaudella === Vuonna 1998 Panavision vaihtoi jälleen omistajaa, kun sen osti [[Ronald Perelman]]in omistama [[Mafco Holdings]], joka omistaa Panavisionin yhä ~~tänä päivänä~~. 1990-luvun loppupuolella Panavision päivitti jälleen filmikameroitaan, ja aloitti [[HD]]-tason digitaalielokuvakameroiden markkinoiden valtaamisen. Vuonna 1997 Millennium-kamera korvasi Platinumin Panavisionin kehittyneimpänä filmikamerana, ja kaksi vuotta myöhemmin kamerasta julkaistiin pienempi ja kevyempi Millennium XL -versio, joka soveltui paremmin käsivara- ja [[Steadicam]]-kuvaamiseen. Millenium edustaa huippumodernia filmikameratekniikkaa, johon kuuluu muun muassa kameran toimintaa ohjaavat [[mikroprosessori]]t, mitkä mahdollistavat kameran toiminnan ohjaamisen ja erityyppisten toimintojen (esimerkiksi nopeuden vaihto otoksen sisällä) [[automatiikka\|automatisoinnin]] kameraan liitetyn [[kannettava tietokone\|kannettavan tietokoneen]] avulla.

Ero sivun ”Panavision” versioiden välillä