Sonorin tie "maailman kalleimmaksi rummuksi" on pitkä ja dramaattinenkin. Se, että juuri [[Saksa]]sta löytyy kunniakas lyömäsoitinten valmistusperinne, ei kuitenkaan ole ihme, ovathan klassisen ja sotilasmusiikin juuret Saksassa syvällä.
Johannes Link valmisti sotilasrumpuja ja kalvoja ja parikymmentä vuotta myöhemmin yritys oli laajentunut valmistamaan kaikkia lyömäsoittimia. Soitinten tuotemerkiksi rekisteröitiin Sonor vuonna 1907. J. Linkin poika Otto jatkoi Sonoreiden valmistusta toiseen maailmansotaan asti. Sota jakoi Saksan, ja tehdas jäi Itä-Saksan puolelle. O. Linkin poika Horst oikkasiloikkasi länteen ja perusti [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläisiltä]] joukoilta vuokrattuun parakkiin tehtaan, jossa alkoi valmistaa kalvoja. Muu perhe jäi [[DDR]]:n puolelle. Vuonna 1950 rajan sulkeutuessa myös vanhemmat pääsivät länteen, – Otto Link onnistuttuaan viime hetkellä kiipeämään talonsa ikkunasta pidättäjiä pakoon. Vanha tehdas jatkoi toimintaansa DDR:n hallinnon alaisena valmistaen Tacton-merkkisiä rumpuja. 1950-luvulla Sonor alkoi valmistaa muun ohella myös koulusoittimia, Orff-järjestelmän laajaa soitinvalikoimaa. Nykyisin Sonor on noin kahdensadan työntekijän yritys, joka valmistaa mailmanmaailman arvostetuimpiin kuuluvia lyömäsoittimia. Vuoden 1991 alusta Sonor on muuttunut perheyrityksestä Hohner-yhtymän osaksi. Yritys ei peittele tuotteidensa kalleutta, päinvastoin, se on mainonnassaan jopa viitannut itse siihen. Sonorin ylpeys on Signature, laadukas ja kallis sarja. Sitä halvempia vaikka eivät huokeita nekään, ovat Hilite, Sonorlite sekä force 3000-2000-100 ja 505-sarjat.
