Ero sivun ”Koillinen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
Koillinen tarkoittaa sellaista, jolla on ''koi''. Koi merkitsee tässä tapauksessa aamunkoita eli auringon sarastusta. Pohjimmiltaan sana koi merkitsee jonkun (tässä tapauksessa auringon) näkymistä vain heikosti, häämöttämistä. Koillinen on siis saanut nimensä siitä, että sillä suunnalla taivaanrannalla alkaa päivä sarastaa. Koillisen vanhoja nimityksiä ovat myös koi, kojo ja koja.
Koi-sanan alkuperä on [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisissa]] kielissä. Koi-sanasta johdettu koittaa-verbi merkitsee
{{Ilmansuunnat}}▼
Yrittämistä tarkoittava koettaa-verbi, josta käytetään joskus myös muotoa koittaa, on eri kantaa. Perhoslajin nimi [[koi]] ei ole tekemisissä tämän koi-sanan kanssa.
▲{{Ilmansuunnat}}
==Lähde==
* {{Kirjaviite | Tekijä = [[Erkki Itkonen]] (toim.) | Nimeke = [[Suomen sanojen alkuperä (teos)|Suomen sanojen alkuperä]] | Vuosi = [[1992]]-[[2000]] | Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisija = [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]] | Tunniste = ISBN 951-717-692-9}}
| |||