Ero sivun ”Neuvostoliitto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SieBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 87:
Iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat [[1980-luku|1980-luvun]] alussa toinen toisensa jälkeen. [[Leonid Brežnev]]iä seurasivat [[Juri Andropov]] ja [[Konstantin Tšernenko]]. Maaliskuussa [[1985]] [[Mihail Gorbatšov]]ista tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri, mikä oli maan merkittävin tehtävä, koska maata johti käytännössä puolueen poliittinen toimikunta, [[politbyroo]]. Yhdysvaltain vuonna 1981 valtaannoussut presidentti [[Ronald Reagan]] pyrki luomaan [[ydinase]]iden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. [[Tähtien sota (ohjustorjuntaprojekti)|Tähtien sodaksi]] nimitetty ohjustorjuntaprojekti olisi onnistuessaan rikkonut [[kauhun tasapaino]]n ja heikentänyt Neuvostoliiton strategista asemaa oleellisesti, sillä Yhdysvallat olisi voinut tehdä ensi-iskun ydinaseilla pelkäämättä Neuvostoliiton vastaiskua.
 
Samanaikaisesti Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi nimillä "[[perestroika]]" (uudistuspolitiikka, sananmukaisesti ''uudelleenrakennus'') ja "[[glasnost]]" (avoimuus). Poliittinen ilmapiiri Neuvostoliitossa vapautui ja Brežnevin kaudella harjoitettua tiukkaa taloussuunnittelua höllennettiin. Sen sijaan, että
uudistukset olisivat parantaneet romahduspisteeseen asti rasitettua tilannetta, ne vain lisäsivät järjestelmän epävakautta. Sensuurin löystyessä media kaivoi nopeasti esiin jo pitkään pinnan alla vallinneet kansalliset ja taloudelliset ongelmat, joita oltiinoli peitelty. Pitkään vaietut asiat; - kuten huonot asuinolosuhteet, ruokapulat, alkoholismi, laajalle levinneet saasteet, jatkuvasti nouseva kuolleisuusaste ja naisten heikko asema - saivat koko ajan enemmän huomiota. Myös Josif Stalinin hallinnon aikaiset hirmuteot ja erityisesti [[Molotov-Ribbentrop-sopimus]] tulivat julkisiksi. Vanhoilliset ja uudistusmieliset piirit ottivat rajusti yhteen, ja ääripäiden välillä tasapainoillut Gorbatšov joutui vaikeuksiin yrittäessään hallita liikkeelle laittamaansa prosessia.
Vuonna [[1988]] Gorbatšov julisti Neuvostoliiton hylkäävän [[Leonid Brežnev|Brežnevin]] opin, ja sallivan demokraattiset uudistukset Itä-Euroopassa. Näiden tarkoituksena oli vahvistaa Neuvostoliittoa, joka oli alkanut uhkaavasti natista liitoksistaan, mutta valtion rahkeet eivät kestäneet uudistuksia. Tämä johti vuodesta [[1989]] alkaen kokonaiseen sarjaan vallanvaihdoksia Euroopassa. Vallankumoukset olivat enimmäkseen rauhanomaisia, ja ne saivat alkunsa [[Puola|Puolasta]], josta ne jatkuivat [[Itä-Saksa|Itä-Saksaan]], [[Tšekkoslovakia]]an, [[Unkari|Unkariin]]in ja [[Bulgaria|Bulgariaan]]an. Lopulta tämä tapahtumaketju johti myös koko [[Kommunismi|kommunisminkommunismi]]n romahtamiseen. [[Romania]]a lukuun ottamatta nämä vallanvaihdokset olivat verettömiä, ja kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä päättyi. Gorbatšov sai [[Nobelin rauhanpalkinto|Nobelin rauhanpalkinnon]] [[1990]].
 
Vuonna [[1989]] Mihail Gorbatšov valittiin ensimmäiseksi Neuvostoliiton presidentiksi. Hänen hallintonsa oli kuitenkin saanut jo paljon epäilyksen ja kritiikin aihetta Neuvostoliiton, erityisesti vanhoillisen, johdon keskuudessa. Kuuluvimmaksi Gorbatšovin kritisoijaksi nousikinnousi kuitenkin [[Boris Jeltsin]], joka ei lukeutunut vanhoillisiin.
 
Vuonna [[1990]] maaliskuun 11. päivänä [[Liettua]] julistautui itsenäiseksi, mutta [[puna-armeija]] ei vetäytynyt Liettuasta, vaan jätti joukkonsa miehittämään sitä. Todellisuudessa Liettua pidettiin väkipakolla Neuvostoliiton alaisena.
 
19. elokuuta [[1991]] joukko kovan linjan kommunisteja yritti suorittaatehdä [[Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991|vallankaappauksen]], jonka tarkoituksena oli saattaa Gorbatšov pois vallasta. He tahtoivat estää enempien muutosten tapahtuminentapahtumisen Neuvostoliitossa. Vallankaappauksen aikana Gorbatšov vangittiinkin 3 päiväksi Krimin niemimaalle valtion loma-asunnolleen. Kaappaus kuitenkin kuihtui kokoon kun Boris Jeltsin keräsi kansalaisia ja sotilaita puolelleen vastustamaan vallankaappausta. 21. elokuuta vallankaappaus loppuikin ja Gorbatšov sai nimellisen asemansa Neuvostoliiton presidenttinä takaisin, mutta huomasi että yleinen mielipide ja valtakoneisto oli siirtynyt täysin kannattamaan Boris Jeltsiniä. Vallankaappauksen viimeisenä päivänä (elokuun 21.) julistautuijulistautuivat itsenäisiksi [[Viro]] ja [[Latvia]]. 6. syyskuuta Neuvostoliitto myönsi niiden ja Liettuan itsenäisyyden. 1. joulukuuta myös [[Ukraina]] äänesti itsenäisyyden puolesta, vaikka olikin aikaisemmin sopinut pysyvänsä Neuvostoliitossa. 8. joulukuuta [[Valko-Venäjä]]n, [[Ukraina]]n ja Venäjän johtajat tapasivat ja perustivat [[IVY]]:n, samalla kieltäen Neuvostoliiton olemassaolon. Lopulta Gorbatšovinkin oli taivuttava tähän päätökseen, ja erosikinhän erosi joulukuun 25. 1991. Seuraavana päivänä Neuvostoliitto lakkasi olemasta.
 
Monet Venäjän köyhälistöön kuuluvista toivovat edelleen uuden Neuvostoliiton perustamista ja sosialismin palauttamista. Neuvostoliitto on yhä ajankohtainen puheenaihe maailmanpolitiikassa, vaikkei valtiota ole ollut olemassa enää yli 15 vuoteen. Myös kommunismin kannattajien keskuudessa ajatus Neuvostoliitosta on edelleen vahvasti esillä.
 
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailman sosialismi on heikentynyt;. ennenEnnen Neuvostoliiton hajoamista, vuonna [[1989]], [[Berliinin muuri]] purettiin, ja vuonna [[1990]] [[Saksan demokraattinen tasavalta]] liitettiin [[Saksan liittotasavalta]]an. [[Jugoslavia]] hajosi vuonna [[1991]]. Nykyisin maailman merkittävin sosialistinen valtio on [[Kiinan kansantasavalta]]. Muita tunnettuja sosialistisia valtioita ovat muun muassa [[Korean demokraattinen kansantasavalta]], [[Kuuba]] ja [[Vietnam]].
 
== Politiikka ==