Ero sivun ”Aforismi” versioiden välillä

123 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
p
rv
p (rv)
'''Aforismi''' (suom. ajatelma, mietelmä, mietelause) on tiiviissä ja lyhyessä muodossa lausuttu ajatus. Täsmällisemmin määriteltynä aforismi on ajatuksellisesti painokas sekä tiiviisti ja tyylikkäästi muotoiltu [[virke]] tai niiden kokonaisuus. Aforismien kirjoittajaa kutsutaan nimellä ''aforistikko'' ja ''aforisti''. Sana ''aforistinen'' tarkoittaa aforismin luonteista, ytimekkäästi sanottua. Aforismi-termi tulee kreikan kielen sanasta ''aphorismós'', joka tarkoittaa rajoitettua, määriteltyä. Suomessa sana aforismi tuli käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Aforistiikan laajempaa muotoa kutsutaan ''fragmentiksi'', joka on eräänlainen pienoisessee.
 
==Aforismien historia==
Aforismien kirjoittajaa kutsutaan nimellä ''aforistikko'' ja ''aforisti''. Sana ''aforistinen'' tarkoittaa aforismin luonteista, ytimekkäästi sanottua. Aforismi-termi tulee kreikan kielen sanasta ''aphorismós'', joka tarkoittaa rajoitettua, määriteltyä. Suomessa sana aforismi tuli käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Aforistiikan laajempaa muotoa kutsutaan ''fragmentiksi'', joka on eräänlainen pienoisessee.
 
Maailmankirjallisuuden tiettävästi ensimmäinen aforismikokoelma on [[Hippokrates|Hippokrateen]] terveydenhoidollinen ohjeisto. Varhaisimmat suomenkieliset aforismit puolestaan julkaisi tiettävästi [[J. H. Erkko]] vuonna 1899. Ensimmäinen suomenkielinen aforismikokoelma on [[V. A. Koskenniemi|V. A. Koskenniemen]] Matkasauva vuodelta 1926. Merkittäviä suomalaisia aforistikkoja ovat muun muassa [[Samuli Paronen]] (''Maailma on sana'', 1974), [[Helena Anhava]], [[Paavo Haavikko]], [[Mirkka Rekola]], [[Erno Paasilinna]] ja [[Markku Envall]]. Envall on myös tutkinut aforistiikkaa, hänen väitöskirjansa on julkaistu nimellä ''Suomalainen aforismi'' (1987).
 
==Aforismien tyyli==
Aforistiikalle on luonteenomaista poleeminen, väittelynhaluinen suhtautuminen totunnaisiin ajatusrakennelmiin. Aforismeissa voidaan esimerkiksi metaforan, sanaleikin, käsitteen uudelleentulkinnan tai [[paradoksi]]n keinoin kuvata jotakin tärkeäksi koettua ajatusta tai havaintoa. Aforismin tunnusmerkkejä on usein myös yksittäisen aforismin moniteemaisuus ja -tulkintaisuus. Aforismia voidaan pitää kansanperinteen [[sananlasku]]n taidekirjallisena muotona. Sananlaskuista onkin käytetty nimitystä kansanaforismi ja nykyaforismista voidaan puhua taideaforismina.
 
===Sarjallinen aforistiikka===
Sarjallisessa aforistiikassa (sarja-aforistiikassa) on perusyksikkönä yksittäisen aforismin sijasta ns. ''aforistinen sarja''. Aforistisen sarjan varhain edustaja suomalaisessa aforistiikassa on [[Kersti Bergroth]]. Varsinaisesti sarjamuoto murtautui suomalaiseen aforistiikkaan [[Paavo Haavikko|Paavo Haavikon]] julkaistessa [[1972]] teoksensa ''Puhua, vastata, opettaa''. Sarjamuotoa ovat kirjoittaneet myös muun muassa [[Mirkka Rekola]], [[Markku Envall]] ja [[Olli Hyvärinen]].
 
==Aforismiyhdistys==
Maailmankirjallisuuden tiettävästi ensimmäinen aforismikokoelma on [Hippokrates|Hippokrateen] terveydenhoidollinen ohjeisto. Varhaisimmat suomenkieliset aforismit puolestaan julkaisi tiettävästi [[J. H. Erkko]] vuonna 1899. Ensimmäinen suomenkielinen aforismikokoelma on [[V. A. Koskenniemi|V. A. Koskenniemen]] Matkasauva vuodelta 1926. Merkittäviä suomalaisia aforistikkoja ovat muun muassa [[Samuli Paronen]] (''Maailma on sana'', 1974), [[Helena Anhava]], [[Paavo Haavikko]], [[Mirkka Rekola]], [[Erno Paasilinna]] ja [[Markku Envall]]. Envall on myös tutkinut aforistiikkaa, hänen väitöskirjansa on julkaistu nimellä ''Suomalainen aforismi'' (1987).
 
Vuonna [[2005]] perustettiin [[Suomen aforismiyhdistys]], jonka tarkoituksena on edistää aforismin asemaa ja koota yhteen aforismeja kirjoittavat ja niistä kiinnostuneet henkilöt. Yhdistys myöntää vuosittain ansioista aforistiikan alalla [[Samuli Paronen -palkinto|Samuli Paronen -palkinnon]] sekä valitsee [[Vuoden aforismikirja]]n. Suomen aforismipäivää vietetään joka vuosi [[18. huhtikuuta|huhtikuun 18.]] päivänä.
 
== Suomalaisia aforistikkoja ==
6 144

muokkausta