Ero sivun ”Luontomatkailu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
[[Luontomatkailu]] perustuu siihen, että maisemanvaihdos voi merkitä matkailijalle paluuta luontoon, eristäytymistä, hakeutumista luonnonrauhaan ja myös mahdollisuuksia vaihtaa turvallisuuden tunne jonkinasteisiin riskeihin, esimerkiksi koskenlaskun, eräsafareiden, vaellusten ja kiipeilyn muodossa. Muita aktiviteetteja voivat olla koskenlasku, moottorikelkkailu, lumiluolavaellukset, luonnossa kävely, luontovalokuvausta, marjojen poiminen, sienestys, soutaminen, [[veneily]], [[kalastus]]..
Erämaa-alueet ja kansallispuistot sivuavat maanteiden varsille perustettuja matkailukeskuksia monin paikoin. Nämä keskukset toimivat retkeilijöiden ja vaeltajien tukikohtina. Niiden lähiympäristössä on yleensä suhteellisen selvä päivämatkailun vyöhyke merkittyine reitteineen ja taukotupineen. Tällaisen lähialueen virkistyskäyttö on yksiselitteisesti matkailua. Vyöhykkeeltä ulommaksi siirtyessä ei enää ole merkittyjä reittejä, ja taukotuvat vaihtuvat harvalukuisiksi autio- ja varaustuviksi. Tällöin ollaan varsinaisella eräretkeilyalueella, jolla vaeltajat viipyvät päivä- ja viikkokausia.
''' Vaellusta voidaan toteuttaa kaikkina vuodenaikoina, mutta talviolosuhteet voivat olla vaativia. Maisemalliset tällaiset alueet edustavat Lapin metsä- ja tunturimaastoa parhaimmillaan.
| |||