Ero sivun ”Tulen iskentä” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
 
==Mytologinen merkitys==
Tulen iskemisellä on ollut suurta mytologista merkitystä monille kansoille, myös suomalaisille. [[Suomen kieli|Suomen]] sana ''syttyä'' on ilmeisesti tarkoittanut tulen iskemistä. Se on yleisimmän käsityksen mukaan johdettu yhteen iskemistä merkitsevästä ''syteä''-verbistä. Samasta juontuvat myös sanat ''sykkiä'' ja ''sysätä''. Tuli on siis sytytetty "sysäämällä" esineitä yhteen. Sykkimisen merkityksen kautta myös sana [[sydän]] on samaa kantaa. Toisen teorian mukaan sana syttyä on ikivanhaa lainaa [[arjalaiset kielet|arjalaiskielistä]], mutta tässäkin tapauksessa se olisi alun perin merkinnyt juuri tulen iskentää. ''Polttaa''-sanasta paljastuu toinen tulen sytyttämisen tapa. Sana on sukua [[pora]]ta-sanalle, ja tämä yhteys käy selvemmäksi läheisistä sanoista ''porottaa'' ja ''poro'' ([[tuhka]]). ''Nuohoaminen'' on voinut myös merkitä tulen hankaamista, ja poron tavalla myös ''nuoha'' on merkinnyt tuhkaa. Pienen tulen alun noustatus ilmiliekkiin, ''lietsonta'', taas tarkoittaa puhumista tulelle eli puhaltamista tuleen, samaan tapaan kuin [[loitsu]] tarkoittaa puhumista ikään kuin jotain yliluonnollista puhaltaen. Sana ''liekki'' lieneekin tullut lietsoa-sanasta, koska usein vasta lietsottuna tuli tulee ilmiliekkiin.
 
Monet esihistorialliset Suomesta löydetyt tulusten piikivet on muotoiltu soikeiksi kuten naisen sukuelinten ulkomuoto, ja niissä on voinut olla keskellä emättimen aukkoa kuvaava ura. Ilmeisesti tulusrauta taas on koettu miehiseksi, jolloin tulen iskennällä on ollut seksuaalisia merkityksiä. Tulusten piikiviä on usein uhrattu Suomessa kosteikkoihin.