Versio 28. toukokuuta 2007 kello 01.38 muokkaa Thule (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 6 144 muokkausta uud.järj. ← Vanhempi muutos		Versio 28. toukokuuta 2007 kello 01.38 muokkaa kumoa Thule (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 6 144 muokkausta p →‎Aforismien historia Uudempi muutos →
Rivi 4: Aforismien kirjoittajaa kutsutaan nimellä ''aforistikko'' ja ''aforisti''. Sana ''aforistinen'' tarkoittaa aforismin luonteista, ytimekkäästi sanottua. Aforismi-termi tulee kreikan kielen sanasta ''aphorismós'', joka tarkoittaa rajoitettua, määriteltyä. Suomessa sana aforismi tuli käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Aforistiikan laajempaa muotoa kutsutaan ''fragmentiksi'', joka on eräänlainen pienoisessee. Maailmankirjallisuuden tiettävästi ensimmäinen aforismikokoelma on [[Hippokrates\|Hippokrateen]] terveydenhoidollinen ohjeisto. Varhaisimmat suomenkieliset aforismit puolestaan julkaisi tiettävästi [[J. H. Erkko]] vuonna 1899. Ensimmäinen suomenkielinen aforismikokoelma on [[V. A. Koskenniemi\|V. A. Koskenniemen]] Matkasauva vuodelta 1926. Merkittäviä suomalaisia aforistikkoja ovat muun muassa [[Samuli Paronen]] (''Maailma on sana'', 1974), [[Helena Anhava]], [[Paavo Haavikko]], [[Mirkka Rekola]], [[Erno Paasilinna]] ja [[Markku Envall]]. Envall on myös tutkinut aforistiikkaa, hänen väitöskirjansa on julkaistu nimellä ''Suomalainen aforismi'' (1987). ==Aforismien tyyli==

Ero sivun ”Aforismi” versioiden välillä