Versio 5. joulukuuta 2006 kello 04.49 muokkaa Hautala (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 43 329 muokkausta p kielenhuoltoa ohjelmalla AWB ← Vanhempi muutos		Versio 19. toukokuuta 2007 kello 16.53 muokkaa kumoa 80.222.214.52 (keskustelu) Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Soidin''' tarkoittaa useilla eläimillä [[parittelu]]a edeltävää käyttäytymistä, jonka seurauksena yksilöt tulevat sellaiseen [[Eläinten käyttäytyminen#Fysiologinen vireystila\|fysiologiseen vireeseen]], että parittelu on mahdollista. Soitimeen kuuluvat olennaisena osana vastavuoroiset [[Eläinten käyttäytyminen#Vaistotoiminnot\|vaistotoimminot]], lähinnä signaalit ja reaktiot. Korea-asuiset metsokoiraat kerääntyvät keväällä yhteisille soidinpaikoille näyttävään yhteissoitimeen Varhain huhtikuisena aamuna kukot aloittavat soitimen. Lajille ominainen soidinkäyttäytyminen on usein isolaatiotekijä joka estää pariutumisen eri lajien kesken. Kehittyneimmät soidinmenot ovat monilla [[linnut\|linnuilla]], lähinnä kanalinnuilla, trapeilla ja kahlaajilla. Niihin ottaa osaa yleensä useita [[uros\|uroksia]] ja ainakin yksi [[naaras]]. Urokset yrittävät tehdä vaikutuksen naaraisiin ja kilpaileviin uroksiin monenlaisin, lajikohtaisin elein ja ääntelyin. Soitimen aikaan uroslinnut usein ääntelevät paljon, ja tästä johtuu soida-sanasta johdettu nimitys soidin. Urokset saattavat myös uhitella toisilleen ja tapella. Joko naaras valitsee näyttävimmän uroksen, tai sitten vahvin uros saa karkotettua muut, ja saa näin naaraan. Lajille ominainen soidinkäyttäytyminen on usein isolaatiotekijä joka estää pariutumisen eri lajien kesken. Lintujen lisäksi soidinmenoja on myös muilla selkärankaisilla kuten [[kalat\|kaloilla]] sekä monilla selkärangattomilla kuten [[heinäsirkat\|heinäsirkoilla]].

Ero sivun ”Soidin” versioiden välillä