Ero sivun ”Operaatiotaito” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p l
Hku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Operaatiotaito''' on sodankäynnissä perinteisesti oppi taistelujen yhdistämisestä [[operaatio]]n voittamiseen. Operaatiotaito sisältää myös operaation valmistelun, joukkojen siirrot sekä operaation suorituksen. Operaatio yhdistää useita taisteluja laajalla alueella ja on täten [[taktiikka]]a laajempi sodankäynnin taso. Operaatiotaidon yläpuolella on [[strategia]]. Esim. [[Operaatio Barbarossa]] oli Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon vuonna 1941 ja osa Saksan strategiaa [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] voittamiseksi.
 
Operaatiotaito on perinteisesti liitetty neuvostoliittolaiseen sotaoppiin. Käsitteen määritteli ensimmäisen kerran 1927 neuvostoliittolaisen [[Frunzen sotilasakatemian|Frunzen sotilasakatemian]] yleisesikuntaupseerikoulun opettaja A.A. Svechin kirjassaan Strategia. Svechinin määritelmän mukaan operaatiotaito on "''kokonaisuus, joka on suunnattu yhteisen päämäärän saavuttamiseksi etukäteen määrätyssä aikataulussa''".
Operaatiotaito tuli ajankohtaiseksi vasta [[Napoleon]]in suurten joukkojen mukana ja etenkin USA:n sisällissodassa. Näitä ennen joukkojen taistelut tapahtuivat suppealla alueella ja olivat lähinnä taktiikkaa.
 
Neuvostoliittolaisen näkemyksen operaatiotaidon eriyttämistä taktiikasta ja strategiasta edellytti I maailmansodan jälkeinen sodan kuvan kehittyminen. Sotaa ei tultaisi ratkaisemaan suurissa ratkaisutaisteluissa vaan laajalla alueella kiinteästi toisiinsa liittyvissä pienemmissä taisteluissa. Tämä taktisen tason toiminta olisi käyttävä johtamaan siten, että se palvelisi sodan strategisia päämääriä. Näin esim. [[Operaatio Barbarossa]] oli Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon vuonna 1941 ja osa Saksan strategiaa [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] voittamiseksi.
 
OperaatiotaitoSodan käynnin historiasta voidaan nähdä, että operaatiotaito tuli ajankohtaiseksi vasta [[Napoleon]]in suurten joukkojen mukana ja etenkin USA:n sisällissodassa. Näitä ennen joukkojen taistelut tapahtuivat suppealla alueella ja olivat lähinnä taktiikkaa.
 
Poikkeuksen muodostavat [[1200-luku|1200-luvun]] [[mongolit]], jotka toimivat hevosjoukoillaan operaatiotaidon määritelmän mukaisesti. Hyvinkin laajalla alueella olevat suuret sotajoukot saattoivat hyökätä vajaan viikon aikana 300 kilometriä yhteisen suunnitelman ja johdon alla, saman verran kuin amerikkalaiset [[Persianlahden sota|Irakissa 1991]].