Ero sivun ”Enolit” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Vuo (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 11:
<center>[[Image:Formation_of_Enolate.PNG]]</center>
Välituotteena, jota on vaikea havaita, enolaattia voi syntyä sekä happo-, että emäskatalyysillä. Tavalliset vesiliuoksessa stabiilit emäkset eivät ole riittävän vahvoja muuttamaan erikseen stabiloimattomia karbonyyliyhdisteitä merkittävissä määrin enolaateiksi. Tarvitaan [[superemäs]] ja täysin vedettömät olosuhteet, jotta saadaan muutettua karbonyyliyhdiste kokonaan enolaatiksi.
Enolaatteja stabiloi resonanssi, kuten [[fenoli|fenoleissa]], jotka ovat stabiileja [[Aromaattisuus|aromaattisuutensa]] takia, tai keto-enoli -tautomeria, josta johtuu [[Askorbiinihappo|askorbiinihapon]] happamuus.
Emäksenä voidaan käyttää esimerkiksi [[alkoksidi]]a. Enolaattikemian keskeinen ongelma on se, ettei enolisaatio ole selektiivistä: kun on kaksi mahdollista enolaattia, molempia syntyy. Toinen haaste on se, että jos emäs on liian heikko, karbonyyliyhdistettä jää liuokseen, ja se reagoi enolaatin kanssa, minkä välttämiseksi on käytettävä superemäksiä.
| |||