Ero sivun ”Diplomatiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Diplomatiikan historian ylettyy aina 1400-luvulle saakka. Tuolloin ryhdyttiin kriittisesti tutkimaan keskiaikaisia luostareiden ja piispojen arkistoja. Nuo arkistot olivat täynnä erilaisia alkuperältään hyvinkin epäilyttäviä dokumentteja ja asiakirjoja. Jesuiitta [[Daniel Van Papenbroeck]] oli esittänyt voimakasta kritiikkiä asian suhteen ja vastauksena tähän kritiikkiin benediktiiniläismunkki Saint-Maurin luostarista, [[Jean Mabillon]] kirjoitti kuusi osaa käsittävän teoksensa ''De re diplomatica'' vuonna [[1681]]. Kirjaa pidetään modernin diplomatikan tutkimuksen. Siinä käsitellään eritoten mm. merovingiajan dokumentteja, jotka ovat peräisin [[Saint Denis]]in luostarista [[Pariisi]]sta. Van Papenbroeck oli kyseenalaistanut näiden autenttisuuden.
1600- ja 1700-luvuilla diplomatiikan tutkimus keskittyi kirkollisiin instituutioihin. Asiakirjojen autenttisuuden selvittämisellä oli näille käytännöllistä merkitystä esimerkiksi omaisuusvaatimusten tukemiseksi. 1800-luvulla diplomatiikan tutkimus erkaantui sekularisaation myötä kirkollisesta taustasta. Nyt diplomatiikan tutkimus keskittyi maallisiin instituutioihin, joita perustettiin selvittämään kansallisen historian varhaisvaiheita. Keskeinen varhaisvaiheen tutkimuskeskus oli edelleen toiminnassa oleva
==Tutkimuksen kohde==
Rivi 31:
* Georges Tessier, ''La Diplomatique'', PUF, sarjassa Que sais-je ?, n° 536, 1952.
* Thomas Vogtherr, ''Urkunden und Akten'', teoksessa Aufriss der historischen Wissenschaften. Bd. 4: Quellen. Stuttgart 2002, s. 146-167.
[[Luokka:Tiede]]
| |||