Ero sivun ”Sonny Boy Williamson II” versioiden välillä

Aleck "Rice" Miller syntyi Sara Jones plantaasilla [[Mississippi]]n [[Glendora]]ssa, joka sijaitsee [[Tallahatchie County]]n alueella. Syntymäaika on epäselvä. Miller itse sanoi syntyneensä [[5. joulukuuta]], [[1899]]. Tutkija David Evansin mielestä Miller syntyi vuoden [[1912]] tienoilla., Hautakivenja hautakiven mukaan syntymäpäivä taas olisi [[11 maaliskuuta]], vuonna [[1908]]. Miller eli ja työskenteli isäpuolensa Jim Millerin ja äitinsä Millie Fordin kanssa maatilalla 1930-luvun alkupuolelle asti. Tuon vuosikymmenen alussa hän matkusteli Mississippin ja [[Arkansas]]in tienoilla tavaten noiden alueiden muusikoista esimerkiksi [[Blind Lemon Jefferson]]in, [[Big Joe Williams]]in, [[Elmore James]]in, [[Robert Johnson]]in jasekä [[Robert Junior Lockwood]]in, jonka kanssa hän myöhemmin levytti. Jo näinä vuosina Miller kehitti raffisheloisan lavapersoonansa näinä vuosina. [[Willie Dixon]] näki Sonny Boyn ja Robert Lockwoodin keikan 1930-luvulla Mississippin Greenvillessä, ja muistaa Millerin viihdyttäneen yleisöä erilaisilla tempuilla. Hän esimerkiksi piti huuliharppua nenänsä ja ylähuulensa välissä ja soitti ilman käsiä.

Kun Miller eli [[Arkansas]]in [[Twist]]issä, [[Howlin' Wolf]]in siskon luona, hän opetti Wolfia soittamaan huuliharppua. Vuonna [[1941]] Miller pääsi muusikoksi soittelemaan radio-ohjelmaan nimeltä King Biscuit Time Robert Lockwoodin kanssa. Ohjelma tuli [[Helena]] nimisen kaupungin KFFA -radioasemalta. Radio-ohjelman sponsorina toimi Max Moore niminen mies, joka alkoi kutsua Milleriä nimellä Sonny Boy Williamson. Takana oli yritys hyötyä tällä nimellä jo aiemmin toimineen huuliharpistin, [[Sonny Boy Williamson I|John Lee Williamson]]in, maineesta. Miller tosin on myöhemmin väittänyt, että hän olisi ollut ensimmäinen, joka oli käyttänyt tuota nimeätaiteilijanimeään. OnTähän myösliittyen on epäilty, että Millerin antama tieto omasta syntymävuodestaan, 1908, olisi keksitty tukemaan tuota väitettä. Toinen John Lee Williamson oli syntynyt vuonna 1914. Joka tapauksessa Miller omaksui tämänSonny Boy Williamson nimen nyt omaan käyttöönsä, vaikkaja toinenJohn samanniminenLee artisti oli yhä elossa (hänWilliamson kuoli muutamaa vuotta myöhemmin). Hänen taustayhtyeensäTaustayhtyeen nimeksi tuli radio-ohjelman mukaan King Biscuit Boys. Tässä vaiheessa Sonny Boyn maine alkoi kasvaa maan eteläosissa, ja hän keikkaili esimerkiksi Arkansasin [[West Memphis]]issä, jossa hän esiintyi KWEM radiokanavan ohjelmassa.

Ensimmäisen kerran Sonny Boy Williamson pääsi levyttämään vuonna [[1951]], Trumpet Records yhtiölle Mississippissä. Kun Trumpet Records meni konkurssiin vuonna [[1955]], yhtiön velkojat saivat Sonny Boyn levytyssopimuksen ja myivät sen [[chicago]]laiselle [[Chess]] yhtiölle. Sonny Boy oli alkanut esiintyä Chicagossa jo [[1953]], jolloin hän soitti [[Elmore James]]in yhtyeessä. Chessillä Sonny Boy Williamson levytti keskeiset kappaleensa ja levytettyjä kappaleita Chessille - tarkemmin sanottuna Chessin alaisuudessa toimineelle Checker merkille tuli- tehtiin vuosien 1955 ja [[1964]] välillä on yhteensä noin seitsemänkymmentä.

1960-luvun bluesbuumin myötä Sonny Boy lähti kiertueelle [[Eurooppa|Eurooppaan]], missä hän levytti [[Yardbirds]]in ja [[Animals]]in kanssa. Euroopassa hän otti tavaramerkikseen hattunsa ja tavan kantaa huuliharppuja lavalla salkussa. Sonny Boy Williamsonia on luonnehdittu helposti malttinsa menettäväksi mieheksi, joka kantoi usein mukanaan viskipulloa, pistoolia ja veistä. Hän pyrki pukeutumaan kalliisti ja tyylikkäästi suosien harmaita asuja.

Sonny Boyta pidetään omaperäisenä lauluntekijänä ja bluesin suurimpiin kuuluvana huuliharpistina. Myös ilmeikäs laulutyyli on saanut paljon kiitosta. Sonny Boyta on luonnehdittu helposti malttinsa menettäväksi mieheksi, joka kantoi usein mukanaan viskipulloa, pistoolia ja veistä. Hän pyrki pukeutumaan kalliisti ja tyylikkäästi suosien harmaita asuja. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat "Fattenin' Frogs for Snakes", "Don't Start Me to Talkin'", "Keep It to Yourself", "Your Funeral and My Trial", "Bye Bye Bird", "Nine Below Zero" ja "Help Me".