Ero sivun ”Kahlaajat” versioiden välillä

24 merkkiä poistettu ,  12 vuotta sitten
Revert to revision 2373261 dated 2007-02-17 03:07:21 by Ejs-80 using popups
(Revert to revision 2373261 dated 2007-02-17 03:07:21 by Ejs-80 using popups)
 
Lajeista suurin osa elää kosteikoissa tai rannoilla. Tähän elinympäristöön sopeutumia ovat pitkät höyhenettömät kahluujalat sekä usein pitkä ja hoikka kaula. Monilla kahlaajilla on nokan päässä herkkiä hermoja joiden avulla ne löytävät ravintoa mudasta tai pehmeästä maaperästä. Lajien eripituiset nokat mahdollistavat ruokailun samassa elinympäristössä ilman että eri lajit kilpailevat suoraan ruuasta. Lajeista suurin osa syö pieniä [[selkärangattomat|selkärangattomia]] eläimiä. Monet suuremmat ja erityisesti kuivempaan ympäristöön sopeutuneet lajit käyttävät ravinnokseen suurempiakin eläimiä kuten pieniä matelijoita. [[Pääskykahlaajat (suku)|Pääskykahlaajat]] (''Glareola'') saalistavat muista kahlaajista poiketen pääasiassa ilmassa.
Pelkäävät ihmisiä.
 
== Aiheesta muualla ==
* Hakala, Tuomo & Purra, Esa 1969: Tampereen Lielahden kahlaajahavainnot vuodelta 1968. – Lintumies 2.1969 s. 46–50. SLY.
* Hurskainen, Tarmo 1968: Poikkeuksellinen kahlaajasyksy 1967 Tampereella. – Lintumies 3.1968 s. 72–73. SLY.
* Lampolahti, Janne & Ripatti, Juha-Pekka 1987: Pesinnän ajoittamisen ongelma: Esimerkkinä laidunniityn kahlaajayhteisö. – Lintumies 3.1987 s. 117–122. LYL.
* Myers, J. P., Hildén, O. & Tomkovich, P. 1982: Siperian tundran eksoottisia sirrejä. – Ornis Fennica 59:175–181.
* Saurola, Pertti 1978: Rengaslöytöjä Siperian sirreistä. – Lintumies 4.1980 s. 146–153. LYL.