Ero sivun ”Jäämerentie” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p toinenkin luokka |
Jatkoa.Katso myös kommentti tekstin sisällä. Jos ei tiedä ei pidä toimia. |
||
Rivi 14:
1.200 henkeä. Hevoskuormassa oli 2 - 3 paalua, kunkin paino oli keskimäärin 230 kiloa.
Porokuormissa oli yksi paalu. Kaikkiaan kuljetettiin 5.000 paalua.-->
<--Pitäisi säilyttää tekstissä koska nimenomaan tämä kuljetus loi alun Petsamon ratahankkeelle!!!
Ilman tätä ei saa kokonaiskuvaa miksi rataa Petsamon vuonolle esitettiin rakennettavaksi jo
1918 valtiopäivillä!!! Sitä se on kun ei tunneta kuljetushistoriaa.Soomi -->
===Maantie Petsamonvuonoon===
Rivi 38 ⟶ 41:
tunturien yli (noin 35 km) oli suoritettava maitse kuormia kantamalla. Puuttuvat tieosuudet rakennettiin vuoteen 1931 mennessä.Viimeisenä ns. tunturiosuus. Petsamosta (Alaluostarilta) oli 1918 valmiina yhdystie Trifonaan ja uusi tie Liinahamariin valmistui vuonna 1927. Liinahamari korvasi nopeasti Trifonan Petsamonvuonon satamana. Valmistuttuaan 1931 uutta tietä alettiin kutsua Jäänmerentieksi, nimi mikä korvasi aiemmin käytössä ollen Petsamontien.
== Jäämerentien liikenne ennen Talvisotaa ==
Rovaniemen ja Liinahamarin välisestä linja - autoliikenteestä huolehtivat Posti- ja lennätinlaitos, sekä yksityinen Petsamon Sekajunat linja - autoyhtiö kumpikin omalla vuorollaan. Petsamon Sekajunat hoiti myös linja - autovuorollaan tavaran kuljetusta omalla erillisellä yhdistelyllä henkilö- ja kuorma - autovuoroillaan.
Tällä pyrittiin korvaamaan puuttuvaa Petsamon rataa. Liikenne Petsamoon kasvoi huomattavasti
Kolosjoen kaivospaikkakunnan ja Kaulatunturin nikkelikaivoksen rakennustöiden johdosta.
Vuonna 1937 liikenne pystyttiin vielä hoitamaan kahdella päivittäisellä linja - autovuorolla mutta jo kesällä 1938 liikennettä välitti neljä päivittäistä linja - autovuoroa (joista yksi em. sekajuna autovuoro). Lisäksi Posti- ja Lennätinhallitus järjesti kahdella päivittäisellä linja - autovuorolla liityntäliikenteen Salmijärven kirkonkylän ja Kolttakönkään välille.
Norjan puolella järjestetiin vastaavasti päivittäinen linja - autovuoro Kirkkoniemestä Suomen
rajalle siten että Salmijärveltä lähtevä aamuvuoro kohtasi Kolttakönkäällä rajalla aamulla
Kirkkoniemestä lähteneen linja - auton ja toi matkustajat Salmijärvelle.Iltapäivävuoro sen
sijaan lähti Salmijärveltä vasta Rovamiemi - Liinahamarin linja - auton saavuttua.
Norjalainen linja - auto lähti puolestaan Suomen rajalta Kirkkoniemeen vasta Salmijärven postiauton saavuttua. Tämä näyttääkin olleen Lapin ja Pohjoiskalotin ensimmäinen "kansainvälinen" linja - autoyhteys joka avattiin kesällä 1938.
Yksi yksityinen Rovaniemi - Liinahamari linja - auto vuoro alkoi kiertää päivittäin Pitkäjärveltä Kolosjoen asutuksen kautta Salmijärvelle ja edelleen Petsamoon ja Liinahamariin.
== Välirauhan puristuksessa ==
Tavaraliikenteen kuljetustilanteen osalta oli koko maan kohdalla välirauhan aikana tilanne
erittäin kireä. Autoliikenteen suorituskyky oli huomattavasti alentunut sodan aiheuttamien
kalustomenetysten ja bensiinin puutteesta johtuvan puukaasun käytön takia.
Rovaniemi muodostui viennin ja tuonnin vilkkaaksi välitysasemaksi, kun ainoa mahdollinen
henkireikä valtamerentakaisiin maihin oli Petsamon Liinahamarin satama jonka Suomi Moskovan
rauhanteossa sai pitää.Tuhansien viljatonnien kuljetus Liinahamarista Rovaniemelle ja samoin
tuhansien paperi- ja selluloosatonnien kuljetus Rovaniemeltä Liinahamariin aiheutti Jäämerentielle kuorma - autoliikenteen jonka vertaista saa hakea mm. Alaskan tien ja Keski - Afrikan tien sota - ajan liikenteestä.
Ensimmäinen laiva rauhanteon jälkeen saapui Liinahamarin satamaan Puna-armeijan poistuttua
Petsamosta 14.huhtikuuta 1940. Armeijan Autokomppaniat 42 ja 43 aloittivat kuljetukset Liinahamarista 15.huhtikuuta 1940. Ensimmäisen laivan lastina oli aseita ja elintarvikkeita.
Aluksi ainoastaan armeijan autokomppaniat saivat käyttää Jäämerentietä.
Tavarakuljetusten järjestäminen annettiin vasta perustetulle valtion omistamalle Oy Pohjolan
Liikenne Ab:lle joka sittemmin 1940- luvun lopussa muutettiin VR:n apuyhtiöksi.
Kesäkuusta 1940 kesäkuun 17.päivään 1941 yhtiö kuljetti tällä 531 km:n pituisella matkalla
330 000 tonnia tuontitavaraa joka käsitti etupäässä elintarvikkeita ja maan elinkeinoelämän
tarvitsemia raaka - aineita, sekä 203 000 tonnia vientitavaraa, joka käsitti pääasiassa
puunjalostusteollisuuden valmisteita.
Oy Pohjolan Liikenne Ab suoritti nämä kuljetukset 517 omalla autolla ja noin 1 000:lla tähän
tehtävään vuokraamallaan autolla. Ajon ollessa vilkkaimmillaan maaliskuussa 1941 yhtiöllä oli
käytössään 1517 autoa ja noin 3 000 liikenne-, varasto- ja vartiomiestä huolehtimassa liikenteen
sujumisesta. Jäämerentien hoitoon osallistui samanaikaisesti 75 tiemestaria ja noin 1 400 miestä. Järjestyksen ylläpitoa varten yhtiöllä oli omat poliisivoimat: 4 poliisipäälystöön
kuuluvaa ja 32 konstaapelia.
Oman lisänsä Jäämerentien liikenteeseen toivat myös ruotsalaiset, jotka alkoivat hoitaa omia
vienti- ja tuontikuljetuksia Pohjois - Ruotsista Liinahamarin kautta noin 400 autolla toukokuusta 1940 alkaen. Kaikkiaan Liinahamarin liikenne työllisti noin 10 000 ihmistä välirauhan aikana. Lisää väriä toivat myös saksalaiset Kirkkoniemeen sijoitetut sotilaat jotka
alkoivat käyttää Jäämeren tietä Kirkkoniemen ja Rovaniemen välillä lomalaiskuljetuksissaan
Saksan ja Suomen välisen 22.syyskuuta 1940 allekirjoitetun kauttakulkusopimuksen mukaisesti.
Välirauhan solmimisen jälkeen palautettiin Rovaniemen ja Liinahamarin väliset linja - autovuorot
toukokuussa 1940 lähes ennalleen. Saksalaiset hoitivat omalla kalustollaan Kirkkoniemen ja Rovaniemen väliset lomalaiskuljetukset. Suomessa nähtiin ensikerran DKW ja Tatra merkkisiä
linja - autoja liikennöimässä Suomen tieverkolla.
== Lähteet ==
*Suunta 1920 s. 64
*Matti Olin: Petsamon muistoja s. 86
*Matti Olin: Petsamo, Suomen Jäämeren satama. Suomen Kuvalehti 1918.
*E.Kuussaaari: Taistelu Petsamosta s. 31-32, 45-47
*Suomen Kulkuneuvot No 2 1937, 1938, 1939, 1940, 1941
*T.P.Elomaa: Sotien ja kuljetuskriisien kautta kiristyvään kilpailuun VR 1937 - 1962 s. 44-46
[[Luokka:Petsamo]]
| |||