Ero sivun ”Hellenistinen filosofia” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
'''Hellenistinen filosofia'''
== Yleiskuva ==
Rivi 95:
[[Kuva:Epikur.jpg|thumb|140px|[[Epikuros]], epikurolaisuuden perustaja.]]
Klassisessa perinteessä [[Epikuros|Epikuroksesta]] on tullut [[hedonismi]]n keulakuva, mutta antiikissa kyseinen rooli oli [[Aristippos|Aristippoksella]]. Myöhemmät kyreneläiset [[Annikeris]], [[Hegesias]] ja [[Theodoros Jumalaton|Theodoros]], sekä heidän aikalaisensa Epikuros, kehittivät neljä kilpailevaa tulkintaa hedonismista, jotka kaikki vaikuttivat toisiinsa. Epikuroksen tulkinta voitti lopulta, ja kyreneläisyys kuoli 200-luvun eaa. puoliväliin mennessä. Kyreneläisyyden merkittävin vaikutus oli lähinnä epikurolaisuuden vastustajana ja muokkaajana.<ref name="long"/>
Aristippoksen hedonismi kytkeytyi Sokrateehen siinä, että hänelle vapaus oli asioista nauttimista ilman luopumista itsensä hallitsemisesta. Hänen mukaansa ihmisellä on varmuudella vain se, mitä hän tällä hetkellä kokee, joten välittömät ruumiilliset nautinnot ovat ainoat todella arvokkaat asiat. Järki ja eettinen hyve olivat nautinnon suhteen alempiarvoisia.
Kyreneläinen hedonismi oli yksinkertaisena teoriana helposti Epikuroksen torjuttavissa: välittömiä nautintoja tulisi olla saatavilla enemmän kuin mitä niitä yleensä on. Useimmat ihmiset myös haluavat elämältään muutakin kuin välittömiä nautintoja. Epikuros sovitti järjen, eettisen hyveen ja elämän pitkän tähtäimen suunnitelmat yhteen nautinnon kanssa kyreneläisiä uskottavammin.
Annikeriksen seuraajat
Hegesiaan ja Theodoroksen seuraajat pyrkivät omalla tavallaan ylläpitämään Aristippoksen perintöä, samalla eroten sekä Annikeriksestä että Epikuroksesta. He johdattivat kyreneläisyyttä suuntaan, jolla on paljon yhteistä kyynikoiden sokraattisen etiikan tulkintojen kanssa, mutta erosivat kyynikoista pitäytymällä silti
Annikeriksen, Hegesiaan ja Theodoroksen erimielisyydet johtivatkin lopulta kyreneläisen koulukunnan kuolemaan. Jokainen heistä yritti ylläpitää erilaista kyreneläisyyttä Epikuroksen opin paineen alla. Epikuroksen opin menestyksen salaisuus voidaan nähdä siinä, että se hioutui kyreneläisyyden ansiosta sitä hienostuneemmaksi ja kattavammaksi hedonistiseksi opiksi.<ref name="long"/>
Rivi 111:
{{Pääartikkeli|[[Skeptikot]]}}
Etiikan tulkinnan peruslähtökohdat yhdistivät niin kyreneläisiä, kyynikoita, epikurolaisia kuin stoalaisiakin. Sokrateen henkilössä oli kuitenkin yksi puoli, jonka soveltamisesta ne eivät olleet lainkaan kiinnostuneita: Sokrateen "tietämättömyys". Sokrateen oppilaista ainoastaan Platon korosti tätä puolta, eikä hänkään katsonut, että Sokrates olisi kiistänyt kaiken tiedon mahdollisuuden. Myöhempi [[Platonin Akatemia|Akatemia]] tulkitsi hänet [[skeptismi|skeptikkona]], ja [[Arkesilaos]] halusi korvata dogmaattisen platonismin skeptisismillä, jonka esikuvaksi hän laittoi Sokrateen. Hänelle skeptisismillä oli eettinenkin puoli: viisaan miehen kuului pidättäytyä arvostelmista.
[[Pyrrhon]] oli toinen skeptisismin kehittäjä. Antiikin aikaiset historioitsijat yrittivät liittää hänet perimyksellisesti Sokrateehen, mutta vaikka tällainen ei pidäkään paikkaansa, hänet voidaan silti kytkeä sokraattisiin ajatuksiin. Pyrrhon katsoi, että onnellisuus riippuu luonnosta, mutta koska luonnosta ei voida tietää mitään, mikään luonnossa ei ole itsessään hyvää eikä pahaa. Pyrrhon edelsi ajallisesti stoalaisia ja epikurolaisia, ja samoin heidän ajatuksiaan kahdelta osalta: 1) perusteettomien mielipiteiden ja tunteiden hylkääminen 2) mielenrauha.<ref name="long"/>
|