Ero sivun ”Hellenistinen filosofia” versioiden välillä

218 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
* ''[[arete]]'' (hyve)
* ''[[fronesis]]'' (käytännöllinen järki)
* [[hyve]] on tietoa[[tieto]]a
* [[sielu]]/[[ruumis]] –jaottelu
 
Yhteinen sokraattinen perintö mahdollisti koulukuntien välisen dialogin samoin kuin niiden vertailun nykyaikana, mutta niiden väliset erot ovat silti suuria. Itse filosofian tehtävästä kaikki hellenistiset koulukunnat olivat yksimielisiä: niiden mukaan filosofian tuli tarjota rationaaliset perusteet yksilön [[onnellisuus|onnellisuudelle]]. Erimielisyydet koskivat onnellisuuden määritelmää tai sisältöä, filosofisen tutkimuksen aluetta ja tarvittuja osa-alueita, filosofista esitystapaa, filosofiafilosofian yhteiskunnallista roolia, sekä radikalismin astetta.
 
Kyynikot keskittyivät pelkästään käytännölliseen etiikkaan, jossa tärkeintä oli ihmisten kouluttaminen tyytymään luonnollisiin asioihin ja rajoittamaan tarpeitaan. Muita filosofian osa-alueita heille ei ollut olemassa. Kyyninen filosofia oli yhteiskunnasta erillistä ja vetäytyvää, mutta silti radikaalia. Stoalaisuudessa ja epikurolaisuudessa etiikka oli yhtä lailla keskeistä, mutta heille filosofiaan kuului myös muita osa-alueita. Muiden osa-alueiden, kuten [[logiikka|logiikan]] ja [[metafysiikka|(meta)fysiikan]], tavoitteena oli kuitenkin ensisijassa etiikan palveleminen. Yksi suuria eroja koulukuntien välillä oli suhtautumisessa yhteiskunnalliseen osallistumiseen: stoalainen viisas osallistui politiikkaan, jos siihen ei ollut estettä; epikurolainen viisas ei osallistunut politiikkaan, ellei ollut pakko.
 
=== Peripateettisuus vastaan hellenistinen filosofia ===
 
[[Aristoteles]] teki päätyön Sokrateen (tai Platonin[[Platon]]in Sokrateen) etiikan formalisoimisessa. Hän ei kuitenkaan viittaa Sokrateen opetuksiin muuten kuin kritisoidakseen, eikä esitä Sokratesta erityisenä ihannefilosofina. Myöhempi peripateettinen koulukunta otti enemmän etäisyyttä Sokrateehen ja sokraattiseen perintöön. Kyynikot ja (ainakin jotkut) kyreneläiset korostivat Sokrateen väitettyä vastenmielisyyttä tieteellistä tutkimusta kohtaan. Tämä ei luonnollisesti sopinut tieteellistä tutkimusta korostaneille peripateetikoille.<ref name="long"/>
 
Hellenistiset koulukunnat asettuivat monessa peripateettista koulukuntaa vastaan ja seurasivat kukin enemmän tai vähemmän Sokratesta. Hellenistisistä koulukunnissa kyynikoiden opetuksiin perustunut stoalaisuus oli sokraattisin. Sokraattinen kyreneläisyys vaikutti enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti epikurolaisuuteen. Epikuros ihaili myös Pyrrhonin[[Pyrrhon]]in elämäntapaa. Sokraattisen piirin ulkopuolelta Epikurokseen vaikutti [[Demokritos]].
 
Sokraattista oli erityisesti oman elämäntavan "täydellistäminen", sekä monien yleisten arvojen, kuten vaurauden, maineen ja kunnian tavoittelun, hylkääminen. Onnellisuus määriteltiin enemmän vapautena ja riippumattomuutena. Näiden yleisten arvojen hylkääminen oli samalla hyvin epäaristoteelista kuin sokraattista.<ref name="long"/>
* Tunteiden, halujen ja ulkoisten olosuhteiden hallinta.
* Omasta itsenäisyydestä ja rationaalisesta integriteetistä huolehtiminen.
* Yleisen moraalin haastaminen ja oikeudenmukaisuuden määritteleminen uudelleen: aiemmin oikeudenmukaisuus oli nähty korkeimpien (esim. jumalallisten) sääntöjen noudattamisena.
* Sisäinen käsitys onnellisuudesta, ulkoisen (esim. onnen käänteiden) sijasta.
 
[[Kyynikot]] olivat ensimmäisellä sijalla Sokrateen filosofian välittämisessä hellenistiseen maailmaan. Kyynisyyden pohjavirettä on havaittavissa myös kyreneläisissä, kaikista vastakohtaisuuksista huolimatta. Kyynisiä elementtejä on myös Pyrrhonin tavassa torjua filosofinen perinne.<ref name="long"/>
Kyynikot tunnetaan ennen kaikkea [[Diogenes Laertios|Diogeles Laertioksen]] ja muiden kirjoittajien anekdooteista, joissa on sekä mustaa huumoria, paradokseja että eettistä vakavuutta. Suurin osa anekdooteista keskittyy siihen, mitä kyynikot sanoivat, ei siihen, mitä he tekivät. Anekdootit hyväksyvät sanojen tavanomaiset pintamerkitykset, mutta syvämerkitykset on usein käännetty nurin: ("isäntä"/"orja", "rehellisyys"/"varkaus". Suurin osa anekdooteista keskittyy siihen, mitä kyynikot sanoivat, ei siihen, mitä he tekivät). Monissa anekdooteissa kyynikot yhdistetään Sokrateehen: "[[Krates]] mies kuin Sokrates"; "[[Diogenes Sinopelainen|Diogenes]] kuin hulluksi tullut Sokrates".
 
Kyyninen filosofia näyttäytyy helposti epämääräisenä ja täysin epäteoreettisena, kun sitä vertaa stoalaisuuteen, mutta se oli silti rakennettu systemaattiselle [[eudaimonismi]]n perustalle:<ref name="long"/>
Kyynikot osoittivat, että monet perinnäistavat olivat haavoittuvia järjen kritiikin edessä. Järki kykeni haastamaan totunnaisen ajattelun, jossa onnellisuus riippui ulkoisista seikoista. "Viisas mies" oli itseriittoisena paremmin linnoittautunut tällaisia vastaan.
 
[[Stoalaisuus|Stoalaiset]] pitivät itseään kyynisyyden perillisinä, ja linkittivät itsensä tätä kautta Sokrateehen. Stoalainen [[Apollodoros Seleukialainen|Apollodoros]] totesi, että "kyynisyys on oikopolku hyveeseen". Hänen mukaansa hyveHyve ja onnellisuus saavutettiin siis harjoittamalla kyynistä filosofiaa, ei vuosien logiikan, fysiikan ja etiikan opintojen kautta. Epikuros puolestaan torjui nimenomaan kyynisyyden. Huolimatta eri koulukuntien suhtautumisesta kyynisyyteen, kaikki tunnustivat sen eettisen luonteen ja kiinnostuksen juuri samoihin asioihin, joita oma koulukunta piti keskeisenä. Kyynikoiden tärkeinä pitämiä ajatuksia voitiin hellenistisessä filosofiassa käsitellä myös itsenäisesti riippumatta kyynikoiden ylitseampuvasta tyylistä.
 
=== Kyreneläinen ja epikurolainen hedonismi ===
62 804

muokkausta