Ero sivun ”Herbie Hancock” versioiden välillä

Seitsenvuotiaana soittamisen aloittanut Hancock oli pianon ihmelapsi, joka soitti [[Mozart]]in pianokonserttoa orkesterin säestyksellä jo yhdentoista vuoden ikäisenä. Neljän muun nuoren jazz-musiikon mukana [[Miles Davis]] pestasi Hancockin uuteen kvintettiinsä vuonna [[1962]], jossa Hancock nousi lopullisesti maineeseen. Samoihin aikoihin Hancockilta ilmestyi ensimmäinen soololevy. Kvintetissä soittamisen lisäksi Hancock myös sävelsi itse useita kappaleita, ja muutamat niistä (kuten "Watermelon Man", "Cantaloupe Island", "Dolphin Dance" ja "Maiden Voyage") ovat nousseet jazz-standardeiksi. 1960-luvulla Hancockin soolotuotanto koostui pääasiallisesti sen ajan akustisesta jazzista. Tyyli pysyi lähellä Davisin kvintetin ennakkoluulotonta hard bopia. Tämän kauden arvostetuimpia levyjä ovat ''Maiden Voyage'' ja ''Empyrean Isles'', joista varsinkin ensin mainittu luetaan usein jazz-musiikin klassikkolevyihin. Vuonna 1969 Hancock teki ajan hermoilla olleen levyn, ''Fat Albert Rotunda'', jossa jazz-musiikin improvisointi yhdistyi soul -musiikin rytmeihin enteillen jo myöhempää [[funk]]ia.

Hancockia oli vaivannut se, että useimmat ihmiset eivät ymmärtäneet Mwandishi -yhtyeen kokeellista musiikkia, ja hän halusi tehdä jotain populaarimpaa. Hancock päätti nyt kokeilla onneaan rakastamansa 1970-luvun [[funk]]-musiikin parissa. Hän jätti vanhan yhtyeensä Maupinia lukuun ottamatta, ja otti studioon mukaan rumpali Harvey Masonin, perkussionisti Bill Summersin sekä basisti Paul Jacksonin. Tuloksena oli jazz-funkin selvästi suurin klassikkolevy, ''Headhunters'' ([[1973]]). Levyn ensimmäinen raita on viisitoistaminuuttia pitkä "Chameleon", joka on rakennettu kuuluisan syntikkariffin päälle. Levyn B-puolen ensimmäinen raita oli nimetty Hancockin ihaileman funk-artistin, [[Sly Stone]]n, mukaan. Melkein samalla kokoonpanolla syntyi vuotta myöhemmin edeltäjänsä veroisena pidetty ''Thrust'', jossa rumpaliksi vaihtui Mike Clarke. Molemmat levyt nousivat aikanaan pop-listoilla kahdenkymmenen myydyimmän albumin joukkoon.

Tämän jälkeen Hancockin tuotanto meni yhä kaupallisempaan suuntaan. Seuraavat jazz-funk levyt, ''Man-Child'' (1975) ja ''Secrets'' (1976), olivat tuotannoltaan kevyempiä kuin edeltäjänsä, ja levyillä ''Sunlight'' (1978) ja ''Feets don't fail me now'' (1979) Hancock alkoi laulaa [[vokooderi]]n läpi. Näistä levyistä varsinkin jälkimmäisellä kuullaan funk-riffeillä varustettua tasaiseen rytmiin perustuvaa [[diskodiskomusiikki]]-musiikkiaa. Toinen vuonna 1979 julkaistu levy, ''Monster'', oli mainosten mukaan Hancockin ensimmäinen "rock-levy", mutta lopputulos ei saanut juuri kiitosta. Tämä kehitys kulminoitui 1980-luvun alussa julkaistuihin puhdasta poppia sisältäneisiin levyihin (kuten ''Magic Windows'') sekä toisaalta industrial -vaikutteisiin levyihin kuten ''Future Shock'' ([[1982]]). Vuoden 1981 levyä, ''Lite Me Up'', arvosteltiin siitä, että Hancock on siinä itse hyvin pienessä osassa jättäen säveltämisen, tuottamisen ja laulamisen enimmäkseen muiden hoidettavaksi. Industrial -vaikutteisilla levyillä taas basisti-tuottaja [[Bill Laswell]]illa oli huomattava rooli Hancockin yhteistyökumppanina. Vuoden 1982 hiphopista ja industrialista vaikutteita saanut single, "Rockit", vei Hancockin nimen MTV-kanavaa seuraavan nuorisonkin tietoisuuteen.

===V.S.O.P. -kvintetti===

Ajoittain Hancock kuitenkin aina palasi akustisen jazzin pariin todistaakseen olevansa yhä merkittävimpiä jazz-pianisteja. 1970-luvun jälkipuoliskolla esiintynyt Hancockin akustinen V.S.O.P. -kvintetti antoi merkittäviä vaikutteita nousevalle jazz-muusikoiden sukupolvelle, joka halusi enimmäkseen pysyä akustisen jazzin parissa. Tämän kvintetin kokoonpano oli muuten sama kuin 1960-luvun Miles Davisin kvintetin, paitsi että itse Davis, jonka ura oli tuolloin tauolla, oli korvattu trumpetisti [[Freddie Hubbard]]illa.

* "Rockit" -kappaleen kuuluisa musiikkivideo herätti kohua myös siksi, koska Hancock ei itse näynäkyy vain vilauksittain videolla. Tämän uskottiin johtuneen siitä, että MTV ei 1980-luvun alkupuolella suosinut tummaihoisia artisteja.