Ero sivun ”Frank Marino” versioiden välillä

251 merkkiä poistettu ,  12 vuotta sitten
p
p (selkeytetty artikkelia)
===Muusikonura===
 
Marino perustaa Mahogany Rush -yhtyeen Montrealissa vuonna 1970 yhdessä basisti Paul Harwoodin ja rumpali Jimmy Auyobin kanssa. Yhtyeen musiikkityyliksi muodostuu omaperäinen 1960-luvun psykedeelisen rockin, funkin ja jazz-rockin yhdistelmä. Yhtye konsertoi laajalti Yhdysvalloissa, Englannissa ja Japanissa palaten esiintymään Kanadaan suurien kiertueiden välillä. Skandinaviaan yhtye tulee esiintymään ensimmäistä kertaa 1980-luvun alussa ja esiintyy tällöin myös Suomessa.Vuoden 1990 From The Hip -levyn jälkeen (n. 1993) Marino lopettaa useiksi vuosiksi aktiiviset kiertueet ja levytykset keskittyen muun muassa studiotyöskentelyyn perustamassaan levytysstudiossa sekä perheeseensä.
Frank Marino ei omien sanojensa mukaan pidä itseään ensisijaisesti kitaristina, vaan muusikkona, joka on valinnut soittimekseen ja ilmaisuvälineekseen kitaran. Hänen kitaransoittotyyliään on usein verrattu [[Jimi Hendrix]] :in soittotyyliin Jimi Hendrixille, johtuen siitä, että hän oli ensimmäisiä Hendrixin esittämään psykedeeliseen musiikkiin suuntautuneita muusikkoja ja kitaristeja, joka voimallisesti hyödynsi tätä kitaratyyliä omassa soitossaan. Marino sai tästä johtuen osakseen usein myös ilkeämielistä kritiikkiä kuten uran alkuajan musiikkilehdistössä esiintyneet tekaistut väitteet, joiden mukaan hän olisi väittänyt olevansa Jimi Hendrixin [[reinkarnaatio]] ja myös musiikkilehdistön syytökset siitä että hän olisi vain pelkkä Hendrix imitaattori vailla omaa näkemystä ja substanssia. Huolimatta vahvoista Hendrix -vaikutteista, hän on luonut oman selkeästi tunnistettavan soittotyylin ja "soundin", ollen tyylillisesti etäämpänä Hendrixistä kuin monet hänen jälkeensä tulleet kitaristit.
Frank Marino ei ole laajalti tunnettu ja esillä musiikkimediassa , mutta monet nykyisin nimekkäät kitaristit, kuten esimerkiksi [[Steve Vai]], [[Steve Lukather]], [[Zakk Wylde]], [[Marty Friedman]], [[Vinnie Moore]], [[Shawn Lane]], [[Paul Gilbert]], [[George Lynch]], [[Jennifer Batten]], [[Ronnie Montrose]] ja [[Randy Hansen]] ovat maininneet hänet esikuvanaan.
Marino ei ole koskaan ollut radioiden suosima artisti (joskin hänellä on ollut myös [[Billboard]] listasijoituksia), koska hän ei ole kirjoittanut perinteisiä noin kolmen minuutin kappaleita. Sen sijaan hän on menestynyt konserttilavoilla ja asianharrastajien kulttisuosikkina. Todellisen motivaationsa musiikin tekemiseen Marino on aina saanut kannattajiltaan, joita hän on halunnut miellyttää levy-yhtiöiden kaupallisten tavoitteiden sijaan.
 
== Julkaisut ==
*Maxoom (1973)
222

muokkausta