Versio 25. huhtikuuta 2007 kello 23.40 muokkaa Tomisti (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 88 363 muokkausta Käännöstä (en:Dasein)		Versio 1. toukokuuta 2007 kello 22.21 muokkaa kumoa Tomisti (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 88 363 muokkausta Käännöstä Uudempi muutos →
Rivi 12: Teoksessaan ''Oleminen ja aika'' Heidegger katsoo, että ''Daseinin'' olemassaolon mahdollisuudet laajenevat [[positivismi\|positivististen]] tieteiden ja [[metafysiikka\|metafysiikan]] historian tavoittamien alueiden ulkopuolelle. ~~<!--~~ "Scientific research is not the only manner of Being which this entity can have, nor is it the one which lies closest. Moreover, Dasein itself has a special distinctiveness as compared with other entities [...]" What distinguishes Dasein from other existent entities is that "[...] in its very Being, that Being is an ''issue'' for it." Dasein's very nature poses a philosophical (or ontological) problem for it. Thus, we see Heidegger, being Dasein, attempt to tackle this innate dilemma in his philosophical works. == Karl Jaspersin Dasein ja Existenz == [[Karl Jaspers]]ille termi ''Dasein'' merkitsi olemassaoloa sen kaikkein minimaalisimmassa merkityksessä, objektiivisuuden ja tieteen alueena, vastakohtana sille, mistä hän käytti termiä ''Existenz'', [[autenttisuus\|autenttisen]] olemassaolon alue. Heidegger ja Jaspers käyttivät termejä siis päinvastaisessa merkityksessä, mikä aiheuttaa usein sekaannuksia.<ref name="expri">[http://www.tameri.com/csw/exist/jaspers.shtml The Existential Primer: Karl Jaspers]</ref> For [[Karl Jaspers]], the term "Dasein" meant existence in its most minimal sense, the realm of objectivity and science, in opposition to what Jaspers called "Existenz", the realm of [[authentic]] being. Due to the drastically different use of the term "Dasein" between the two philosophers, often confusion occurs in students who have studied either Heidegger or Jaspers first and then moved on to the next philosopher. Teoksessaan ''Philosophie'' (1932) esitti näkemyksensä filosofian historiasta sekä tärkeimmät omat ajatuksensa. Hän esitti nykyaikaisesta [[tiede\|tieteestä]] ja [[empirismi]]stä lähtien, kuinka todellisuutta tutkiessamme kohtaamme rajoja, joita empiiriset (tai tieteelliset) menetelmät eivät yksinkertaisesti voi ylittää. Tällaisessa tilanteessa yksilö kohtaa valinnan: joko vajota epätoivoon ja luopumukseen, tai ottaa "[[uskon hyppy]]" kohti sellaista, mitä Jaspers kutsui ''[[transsendenssi\|transsendentaaliksi]]''. Tämän hypyn tehdessään yksilö kohtaa oman rajattoman vapautensa, josta Jaspers käytti termiä ''Existenz'', ja jossa yksilö voi vihdoinkin kokea autenttista olemassaoloa.<ref name="expri"/> In ''Philosophy'' (3 vols, [[1932]]), Jaspers gave his view of the history of philosophy and introduced his major themes. Beginning with modern science and empiricism, Jaspers points out that as we question reality, we confront borders that an empirical (or scientific) method can simply not transcend. At this point, the individual faces a choice: sink into despair and resignation, or take a [[leap of faith]] toward what Jaspers calls ''Transcendence''. In making this leap, individuals confront their own limitless freedom, which Jaspers calls ''Existenz'', and can finally experience authentic existence. Mutta jos ''Existenz'' on subjektiivinen olotila, kuinka yksilö voi arvioida ja analysoida sitä? Jaspers ehdotti sosiaalisen kanssakäymisen tarjoavan ohjeita, jotka yksilö joko hyväksyy tai hylkää. Toisin sanoen, ''Existenz'' on yhteiskunnan arvoista johdettu tila. Jaspers kirjoittikin minän olevan "heijastus jonkun toisen autenttisesta minästä", hieman samaan tapaan kuin Sartre "peileistä" ("Helvetti on muut ihmiset"). Jos emme tiedä mitä muut ajattelevat ja odottavat meiltä, emme voi päättää, keitä olemme tai haluamme olla.<ref name="expri"/> But if Existenz is a subjective state of being, how can it be evaluated and analyzed by the individual? Jaspers suggests social interactions offer guidelines that individuals either adopt or reject. In other words, Existenz is a solitary state derived from the values of society. As with Sartre’s idea of “mirrors” (“Hell is other people!”), Jaspers writes of the self as “reflection in someone else’s authentic self.” Unless we know what others think and expect of us, we cannot decide who we are or want to be. Jaspers esittää siksi näkemyksen, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat riippuvaisia yhteiskunnasta määritellessään itsensä, vaikka määritelmässä päätyisikin hylkäämään yhteiskunnan arvot. Kukaan ei ole todella erossa yhteiskunnasta. Ääripäässä erakkokin määrittelee itsensä hylkäämällä yhteiskunnan kokonaan, mutta ei ole erakkoa ilman yhteiskuntaa josta erota. Seurauksena ihmiset tuntevat olevansa jatkuvasti konfliktissa: he haluavat määritellä itsensä vapaasti, mutta tämä vaatii kuitenkin yhteisön.<ref name="expri"/> Jaspers, therefore, presents a view in which all people depend upon society for self-definition, even if the act of definition is a rejection of society’s values. No one is truly apart from society. In the extreme, a hermit defines his or her self as a complete rejection of social structures, but here is no “hermit” without a society from which to seek shelter. As a result, individuals experience a constant sensation of conflict: a desire to define the self freely while requiring society for that definition. [http://www.tameri.com/csw/exist/jaspers.shtml source] ~~-->~~ == Lähteet == ~~{{Tynkä/Filosofia}}~~ <references/> [[Luokka:Filosofian termit]]

Ero sivun ”Dasein” versioiden välillä