Ero sivun ”Meritiede” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: lv:Okeanogrāfija |
p →Fysikaalinen meritiede: pääartikkeli |
||
Rivi 3:
==Fysikaalinen meritiede==
{{Pääartikkeli|[[Fysikaalinen meritiede]]}}
Fysikaalinen meritiede keskittyy meren fysikaalisesti mielenkiintoisiin ominaisuuksiin. Se pyrkii selittämään vesimassojen kerrostuneisuutta, liikettä ja sen muita fysikaalisia ilmiöitä, esimerkiksi [[jää|merijäätä]]. Fysikaalisen meritieteen osa-alueita ovat myös valon taittumista vedessä tutkiva optinen meritiede ja ääniaaltojen etenemistä tutkiva akustinen meritiede.
Rivi 8 ⟶ 9:
Merten dynamiikkaa voidaan lähestyä klassisen mekaniikan avulla. [[Virtausmekaniikka|Virtausmekaniikan]] keskeiset lait, [[Navierin–Stokesin yhtälöt]], ovat eräs [[Newton]]in lakien ilmentymä. Maapallon pyörimisen vuoksi yhtälöihin tulee lisäterminä [[Coriolis-ilmiö|Coriolisvoima]], joka kääntää liikuvaa kappaletta kun sen liike kuvataan maan mukana pyörivässä koordinaatistossa. Muut keskeiset yhtälöt fysikaalisessa meritieteessä ovat [[jatkuvuusyhtälö]] ja meriveden tilanyhtälö. Tilanyhtälö kuvaa meriveden tiheyden riippuvuuden sen lämpötilasta, suolaisuudesta ja paineesta. Navierin–Stokesin yhtälöjä ja jatkuvuusyhtälöä ratkotaan myös [[ilmakehä|ilmakehän]] virtauksia mallinnettaessa.
Meret ovat monimutkainen fysikaalinen systeemi, jota ei voida ratkaista analyyttisesti. Tämän takia joudutaan usein turvautumaan numeerisiin meri[[mallintaminen|malleihin]]. Jos numeerinen malli kattaa koko maapallon on kyseessä globaali malli, muutoin rajoitetun alueen malli. Merimallit voivat olla nk. kytkettyjä malleja, joissa varsinaiseen vesifaasin virtausmalliin on kytkettynä merijäämalli, aallokkomalli ja joskus ilmakehä-, jäätikkö- ja maamallitkin. Laajimpien mallikokonaisuuksien kohdalla puhutaan ilmastomalleista tai Earth System-malleista, etenkin jos mallisimulaatioitten aikaskaala on useita vuosia. Mallien kytkentä tapahtuu energiaa ja massaa vaihtamalla osamalleista toiseen. Esimerkiksi jäätyminen poistaa vettä vesifaasista, mutta lisää pintaveden suolaisuutta, sillä jäätyessään merivesi hylkii suolan pois. Osamallien väliset takaisinkytkennät tekevät systeemistä kovin
Vaikka täydellisille Navierin–Stokesin yhtälöille ei analyyttistä ratkaisua olekaan, on joitain tilanteita, joissa sen eri termien suuruusluokkaerot johtavat analyyttiseen ratkaisuun. Näillä ratkaisuilla on meritieteessä saatu muodostettua käsitys valtamerten virtausten dynamiikasta.
| |||