Ero sivun ”Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Sisällissota 1598-99: kh |
|||
Rivi 17:
Kaarle-herttua pyrki ajamaan omaa asiaansa voimakeinoin, mutta valtaneuvosto ei tukenut häntä. 1597 hän kutsui kokoon Arbogan valtiopäivät, jälleen ilman Sigismundin suostumusta, saadakseen sieltä tukea voimatoimille vastustajiensa lyömiseksi. Tämä ei onnistunut, mutta siitä huolimatta Kaarle alkoi nujertaa vastustajiaan sotilaallisesti Ruotsissa. Kaarle [[Maihinnousu|nousi maihin]] myös [[Turku]]un syyskuussa 1597 kukistaakseen Sigismundin suomalaiset kannattajat, mutta joutui palaamaan pikimmiten Ruotsiin, sillä Sigismundin maihinnoususta liikkui huhuja. Pian [[Turun linna]] oli taas Sigismundin kannattajien hallussa. Osa valtaneuvostosta pakeni Ruotsista Puolaan, missä he koettivat saada Sigismundin puuttumaan asioihin. Sigismund koetti saada Kaarlen neuvottelupöytään, ja aluksi näyttikin siltä, että se onnistuisi, mutta Kaarle pelasi vain aikaa kooten armeijaa.
==Sisällissota
[[Uppsala]]n valtiopäivillä 1598 käytiin taas taistelua siitä, kenen pitäisi johtaa maata, mutta Kaarle-herttua sai lopulta säätyjen tuen. Suomalaiset edustajat asettuivat kuitenkin Sigismundin kannalle, ja kieltäytyivät hyväksymästä valtiopäivien päätöksiä. Suomessa alettiin valmistella Sigismundin armeijan kanssa yhtäaikaista maihinnousua Ruotsiin Kaarlen lyömiseksi. Suomen armeija nousikin maihin [[Uplanti|Upplannissa]] heinäkuussa 1598, mutta koska Sigismundin joukot eivät olleet vielä saapuneet, vetäytyivät suomalaiset takaisin ilman taisteluja.
Rivi 28:
[[Image:Hertig Karl skymfande Klaus Flemings lik, målning av Albert Edelfelt från 1878.jpg|thumb|250px| Kaarle-herttua herjaa vastustajansa Klaus Flemingin ruumista syksyllä 1597 noustuaan maihin Turussa. [[Albert Edelfelt]]in maalaus (1878).]]
Suomen aatelisto ja osa porvaristoa kannatti marski [[Klaus Fleming]]in johtamana Sigismundia sisällissodassa. Suomen kallistuminen Sigismundin kannalle johtui käsityksestä, että Puola olisi hyvä liittolainen Venäjän uhkaa vastaan. Ruotsin valtataistelun pelinappuloiksi joutuivat ne [[Pohjanmaa|pohjalaiset]] [[talonpoika|talonpojat]], jotka Kaarle-herttuan kehotuksesta ("Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidaksilla ja nuijilla!") ottivat oikeuden omiin käsiinsä [[Nuijasota|
Sisällissodan aikana Suomi oli ''[[de facto]]'' irti Ruotsin vallasta, sillä oli oma armeija ja oma ulkopolitiikka. Kaarle-herttua sai Suomen takaisin vasta vallattuaan Turun ja [[Viipuri]]n linnat ja lyötyään Sigismundin kannattajat [[Marttilan taistelu]]ssa 1599. Voiton jälkeen hän [[teloitus|teloitutti]] useita Suomen johtomiehiä. Kaikkiaan mestattuja aatelisia oli viitisenkymmentä, ja useita muita tuomittiin vankeuteen.
|