Ero sivun ”Filmikamera” versioiden välillä

25 merkkiä poistettu ,  14 vuotta sitten
Pikku viilausta
(Muokkausta ja luokittelua)
(Pikku viilausta)
'''Filmikamera''' on [[kamera]], joka tallentaa kuvan [[valo|valoherkälle]] [[filmi|filmille]]. Nimitystä käytetään sekä liikkuvaa kuvaa kuvaavista [[elokuvakamera|elokuvakameroista]] että staattista kuvaa kuvaavista valokuvakameroista, etenkin silloin kun halutaan korostaa [[digitaalikamera]]n ja filmikameran eroavaisuuksia. ''Kamera''-sana tulee latinankielisestä ilmaisusta [[camera obscura]] eli pimeä kammio.
 
Ensimmäiset [[valokuva|valokuvat]], [[dagerrotyyppi|dagerrotyypit,]] valotettiin [[elohopea]]lla käsitellylle kuparilevylle eikä niistä voinut tehdä lisäkuvia. Pian kehitettiin lasilevy, jolle valettiin valoherkkää emulsiota ja näistä pystyi kehittämisen ja kiinnittämisen jälkeen tekemään niin monta vedosta kuin haluttiin. Ensin kuvaajan oli itse valettava emulsio lasilevylle ja valotettava ja kehitettävä se emulsion ollessa vielä kosteaa, mutta [[1872]] esiteltiin kuivalevyt, jotka saattoi valottaa ja kehittää koska halusi. Lasilevy oli yleisin kuvausmateriaali 1880-luvulle saakka, jolloin markkinoille tuli teollisesti valmistettu filmi, jolle emulsio oli valettu. Lasilevyjä käytettiin kuitenkin yleisesti toiseen maailmansotaan saakka ja jotkut kuvaajat käyttivät niitä vielä 1960-luvulla. Erikoistarkoituksiin (tähtitietellisessä kuvaamisessa) lasilevyjä käytettiin vielä 1980-luvulla.
 
Ensimmäiset filmikamerat valmisti [[Kodak]]. Brownie-kameralla otettiin 100 kuvaa, jonka jälkeen laatikko lähetettiin tehtaalle, jossa filmi kehitettiin ja otoksista tehtiin vedokset. Kamera palasi lähettäjälle kuvineen ja uudella filmillä varustettuna. Melko pian kehitettiin laatikon rinnalle kokoon taittuva kamera, joka mahtui esimerkiksi taskuun. Kuvaaminen oli helpottunut ja valokuvaus alkoi kehittyä laajahkosti harrasteeksi.
 
Järjestelmäkameroissa on vaihdettavat objektiivit, ja niihin on saatavilla monenlaisia lisävarusteita. Järjestelmäkameroita käyttävät vaativat harrastajat sekä esimerkiksi uutiskuvaamiseen tai luontokuvauksiin erikoistuneet ammattilaiset.
Pokkarit eli [[taskukamera]]t taaspuolestaan on suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöisiksi ja rakenteeltaan yksinkertaisiksi käyttökameroiksi, jotka sopivat mm. lomakuvien ottamiseen. .
 
Pokkarit eli [[taskukamera]]t taas on suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöisiksi ja rakenteeltaan yksinkertaisiksi käyttökameroiksi, jotka sopivat mm. lomakuvien ottamiseen. .
 
[[Kuva:Leica-I-1.jpg|thumb|Leica 1 vuodelta 1925]]
Legendaarinen kinofilmikamera [[Leica]] esiteltiin [[Leipzig]]in kevätmessuilla [[1925]]. Leican osoittauduttua suosituksi alkoivat muutkin tehtaat valmistaa vastaavaa kameratyyppiä. Ensin markkinoille tuli Zeiss Ikon-tehdas Contax-kamerallaan ja sen jälkeen Kodak Retinalla. Eroina oli se, että Leica ja Contax olivat vaihdettavaobjektiivisia helokehäetsinkameroita. Retinassa taas oli kiinteä objektiivi ja kameran hinta huomattavasti halvempi kuin kilpailijoiden. Reinankin polttoväliä voitiin vaihdella erilaisten lisäkkeiden avulla. Varsinainen uutuus oli vuonna 1936 esitelty ensimmäisen kinofilmipeilikamera. Toisen maailmansodan jälkeen saksalaiset patentit katsottiin rauenneiksi ja erilaisia kinofilmikameroita tuli markkinoille monista maista, joissa aikaisemmin oli ollut tuotantoa lähinnä omiin tarpeisiin. Etsinkamerat kehittyivät ja niihin tuli kaksi päätyyppiä: järjestelmärungot, joihin saattoi vaihtaa objektiivin ja joitain muitakin osia, ja kiinteäobjektiiviset, joissa objektiivi oli kiinteä. Kiinteäobjektiiviset kehittyivät, niin että niihin rakennettiin ensin valotusmittari, sitten kamerasta tuli automaattinen, jossa elektroniikka sääti joko himmentimen arvon tai sulkimen ajan tai molemmat. Seuraavaksi kameroihin ilmestyi automaattinen salama ja lopulta kamera automatisoitui niin, että laite sääti valotuksen, etäisyyden ja väläytti tarvittaessa salamaa.
 
Käytetyt [[kuvakoko|kuvaoot))filmikoot ovat historian myötä pienentyneet. Ammattikuvaajat käyttivät ensin suuria lasilevyjä, 10x15, 13x18, 18x24 cm jne, mutta Suomessa käytettiin eniten 9x12 cm laseja. Lasilevyjä käytettiin rinnan pakkafilmikasetissa olevien laakafilmien kanssa, laakafilmi syrjäytti lasilevyt ammattikuvauksessa lopullisesti vasta 1950-60-luvuilla, jolloin muotokuvaus värifilmillä yleistyi.
 
Ammattivalokuvaajat käyttävät usein kinofilmiä huomattavasti suurempia filmikokoja, jotka takaavat paremman kuvanlaadun. Esimerkiksi studiokäytössä yleisissä rullafilmikameroissa käytetään 6 cm leveää filmiä. Yleisiä rullafilmikameroiden negatiivikokoja ovat 6x4.5, 6x6 ja 6x7 cm. Laakafilmikameroissa on tätäkin suuremmat negatiivikoot: 9x12 cm (4x5 tuumaa) ja 18x24 cm (8x10 tuumaa).
269

muokkausta