Ero sivun ”Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu” versioiden välillä

Puolan sejm kieltäytyi antamasta Sigismundille joukkoja, vaikkakin hyväksyi hyökkäyksen Ruotsiin vuonna 1598. Sigismund palasi Ruotsiin sotajoukon (pääosin [[saksa]]laisia ja [[unkari]]laisia [[palkkasoturi|palkkasotureita]]) kanssa syksyllä, tavoitteenaan lyödä Kaarle ja ottaa Ruotsin kruunu takaisin. Noustuaan maihin Etelä-Ruotsissa hän valtasi [[Kalmari]]n, löi kapinalliset Stegeborgin taistelussa 8.9., mutta kärsi tappion [[Stångebron taistelu]]ssa 25.9., ja oli pakotettu palaamaan takaisin Puolaan. Sigismundilla oli vaikeuksia koordinoida hyökkäyksensä Ruotsissa olevien kanattajiensa kanssa, esim. syksyllä Suomesta suoritettiin uusi maihinnousu Tukholman lähelle, mutta kun Sigismund oli lyöty Stångebrossa, palasi [[Akseli Kurki|Akseli Kurjen]] johtama armeija jälleen Suomeen.

 

 

===Suomi sisällissodassa===

Suomen aatelisto ja osa porvaristoa kannatti marski [[Klaus Fleming]]in johtamana Sigismundia sisällissodassa. Suomen kallistuminen Sigismundin kannalle johtui käsityksestä, että Puola olisi hyvä liittolainen Venäjän uhkaa vastaan. Ruotsin valtataistelun pelinappuloiksi joutuivat ne [[Pohjanmaa|pohjalaiset]] [[talonpoika|talonpojat]], jotka Kaarle-herttuan kehotuksesta ("Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidaksilla ja nuijilla!") ottivat oikeuden omiin käsiinsä [[Nuijasota|Nuijasodassa]]. Fleming oli jatkanut [[linnaleiri]]ä Suomessa sisällissodan vuoksi, vaikka [[Pitkä viha|sota Venäjää vastaan]] olikin päättynyt [[Täyssinän rauha]]an jo 1595. Kaarle tiesi aivan hyvin, että avoin kapina Flemingiä vastaan tuskin menestyisi, ja talonpojat lyötäisiin, mutta hänen tavoitteenaan olikin aiheuttaa vaikeuksia vastustajalleen Flemingille.

 

 

==Sodan seuraukset==

== Yleiset lähteet ==

 

 

[[Luokka:Ruotsin sodat]]