[[Kuva:Berlinermauer.jpg|thumb|[[Berliinin muuri]] ja kuoleman kaistale]]
Noin vuosi [[Berliinin muuri]]n valmistumisen jälkeen, perjantaina 17. elokuuta 1962 kello 14.15, Fechter yritti pakoa [[DDR]]:stä yhdessä ystävänsä Helmut Kulbeikin kanssa. Suunnitelmana oli piiloutua rajan lähellä erääseen puusepän verstaaseen seuraamaan rajavartioiden kulkua sieltä, ja sitten hypätä ikkunasta ns. kuoleman kentälle (kaistale maata varsinaisen muurin ja uuden rakenteilla olevan aidan välillä), juosta läpi ja siirtyä vastapäisen muurin yli [[Länsi-Berliini]]n puolelle Kreuzbergin kaupunginosaan.
Kuitenkin heidän kiivettyään muurille kuului laukauksia, ja vaikka Kulbeikin onnistui päästä yli toiselle puolelle, Fechter sai useita osumia ollessaan vielä muurin harjalla satojen silminnäkijöiden edessä. Hän putosi takaisin muurialueelle itäpuolelle, jonne jäi makaamaan edelleen länsipuolen ohikulkijoiden ja lehtimiesten silmien alla. Avunhuudoistaan huolimatta häntä ei autettu länsi- eikä itäpuolelta. Tunnin kuluttua hän kuoli verenhukkaan. Länsi-Berliinissä syntyi asian johdosta spontaani mielenilmaus satojen huudellessa "murhaajat" itäsaksalaisille rajasotilaille.
Kykenemättömyys auttaa Peter Fechteriä pantiin molemminpuolisen pelon ilmapiirin tiliin: ilmeisesti länsipuolen ihmisiä estettiin aseella uhkaamalla rientämästä apuun (vaikka erään Time-lehden artikkelin mukaan paikalla ollut amerikkalainen luutnantti olisi saanut tiukat ohjeet Länsi-Berliinin amerikkalaiselta komendantilta olla tekemättä mitään). DDR:n rajavartioston päällikkökään ei omien sanojensa mukaan myöskään uskaltanut toimia, koska vain kolme päivää aiemmin oli sattunut välikohtaus, jossa länsipuolen rajavartija oli ampunut Rudi Arnstadtin, itäsaksalaisen rajasotilaan. Kaikesta huolimatta itäsaksalaiset sotilaat hakivat Peter Fechterin ruumiin pois muurialueelta noin tunnin kuluttua ampumisesta, jolloin hän oli jo kuollut.
