Ero sivun ”Outokumpu (yritys)” versioiden välillä

Kemin Elijärven kromimalmiesiintymän löytyminen avasi uusia mahdollisuuksia Outokummun metallurgiselle teollisuudelle. Päätös kromimalmin metallurgisesta jalostuksesta kotimaassa omin voimin tehtiin keväällä 1965. Ferrokromitehtaan sijoituspaikaksi tuli Tornion Röyttän merenranta-alue, vaikka alunperinalun perin oli tarkastelussa ollut muitakin vaihtoehtoja, kuten Kokkolan [[Ykspihlaja]] ja Kemin [[Ajos]]. Kyseessä oli myös kehitysaluepoliittinen ratkaisu. Vuoden 1970 aikana saatiin tuotanto käyntiin ja tuotteiksi muodostui kromipelletit ja 52-prosenttinen ferrokromi lähinnä Länsi-Euroopan erikoisterästeollisuudelle. Tultaaessa 1980-luvulle ferrokromitehdas työllisti n. 350 henkeä.

Selvitys [[Ruostumaton teräs|ruostumattoman eli jaloteräksen]] valmistamiseta käynnistyi 1960-luvun alussa, kun todettiin, että yrityksellä on tarvittavat raaka-aineet kustanusmielessä 90%:sesti eli kromi ja nikkeli. Tilannetta hankaloitti lisäksi kilpailutilanne Outokummun ja [[Rautaruukki (yritys)|Rautaruukin]] välillä. Vuoden 1970 lopulla päästiin sopimukseen, jonka mukaan Outokummulle jäivät alle 4,75 millimetrin kuuma- ja kylmävalssattujen levyjen valmistus ja Rautaruukille paksummat. Outokumpu Oy ja sen johto ajatteli alunperinalun perin sijoituspaikaksi Poria. Sijoituspaikasta tuli kuitenkin poliittinen kysymys, ja niin lopulta päätettiin sijoituspaikaksi Tornion Röyttä Suomen hallituksen tehtyä rahoituspaketin hankkeen tueksi. Tilanne oli niin traumaattinen, että toimitusjohtaja - vuodesta 1969 pääjohtaja, vuorineuvos Bryk pyysi terveydellisiin syihin vedoten eroa, joka astui voimaan 31. heinäkuuta 1972. Seuraajaksi valittiin yrityksen sisältä teknisen suunnittelun päällikkö 43-vuotias dipl.ins. [[Kauko Kaasila]].